Juna - Sivu 3 4:stä - Visit Alvar Aalto

Detmeroden kirkko (Stephanuskirche) ja seurakuntakeskus

Detmeroden asuinalue liittyy Wolfsburgin teollisuuskaupunkiin, jonne Aalto suunnitteli kulttuurikeskuksen 1958 ja Pyhän Hengen kirkon 1960. Vuonna 1963 Aalto kutsuttiin suunnittelemaan kirkko ja seurakuntakeskus puiston ja vilkkaan ostoskeskuksen väliseen tilaan Detmeroden alueelle. Kirkon oli tarkoitus palvella myös maallisia tilaisuuksia kuten konsertteja, ja sen pääsisäänkäynti avautui suoraan ostoskeskuksen aukiolle. Istumapaikkoja voi tarvittaessa lisätä 250:stä aina kuuteensataan saakka.

Katkaistun kiilan muotoisen kirkon katto viettää loivasti. Katossa on yhdeksäntoista pyöreää akustista heijastinta, halkaisijaltaan 250 cm, jotka luovat leijuvan vaikutelman. Alttarin lähellä on krypta, joka on varattu pelkästään intiimeihin kirkollisiin seremonioihin kuten häihin ja ristiäisiin. Lasitetun sisäänkäyntijulkisivun oikealla puolella kohoaa erikoinen kellotorni. Se koostuu kahdestatoista tasakorkeasta betonipylväästä, joiden väliin kellot on ripustettu porrastettuun muodostelmaan. Kirkon julkisivu on Carraran marmoria ja ikkunaton. Julkisivun ikkunattomuudella nähdään olevaan symbolinen merkitys, se on kuin vastustaisi kauppakeskuksen vilskettä seiniensä ulkopuolella.

L:n muotoiseen seurakuntakerrokseen kirkon länsipuolella pääsee myös ostoskeskusaukiolta. Kahdeksankulmainen seurakuntasali ja luokkahuoneet ovat suoraan seurakuntakeskuksen tilavan sisääntulohallin yläpuolella. Kompleksiin kuuluu myös nuorisotiloja, kirkkoherran toimisto sekä asuintilat kirkkoherralle ja suntiolle. Seurakuntakeskus rakennettiin vuosien 1965 ja -68 välillä.

Wolfsburgin Pyhän Hengen kirkko ja seurakuntakeskus

Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuskokonaisuuteen kuuluu kirkko, seurakuntarakennus, pappila ja lastentarha. Rakennukset muodostavat tiiviin ryhmän, joka kääntää selkänsä muuhun ympäröivään maisemaan, samalla luoden sisäpihamaisen rakennuskokonaisuuden. Aalto aloitti työt kokonaisuuden parissa tammikuussa 1960, mutta se noudatti pääpiirteittäin Aallon ehdotusta kansainväliseen tanskalaiseen kirkkokilpailuun vuodelta 1958.

Pyhän Hengen kirkko avautui yleisölle vuonna 1962. Kirkkosalin hallitseva teema on katto, joka kohoaa alttarin takaa lattiatasosta korkeaksi holviksi. Pitkittäislaudoitus levittäytyy viuhkamaisesti betonirakenteen lomassa peittämään koko kattopinnan. Kattorakenteen ensisijainen syy on akustiikassa mutta sen on arvioitu symboloivan myös kättä, joka suojelee kirkonkävijöitä.

Kirkon korkealle sijoitetut ikkunat taittavat aamu- ja iltapäiväauringon epäsuoraksi hajavaloksi. Alttarin oikealla puolella on kattoikkunan valaisema kastekappeli, joka ulkopuolelta antaa vaikutelman rakennukseen liitetystä tornista. Kirkon 32 metriä korkea kellotorni muodostuu kahdesta pystysuuntaisesta betonilevystä ja neljästä hyllystä niiden välissä.

Seurakuntakeskus on viuhkanmuotoinen, yksikerroksinen rakennus, jossa on kaksi luokkahuonetta rippikoululaisille, sali, kokoushuone, kerhohuone ja keittiö, kaikki sisäänkäynnin ympärille ryhmiteltyinä. Pappila on puolitoistakerroksinen suorakulmio, jossa on toimistotilojen lisäksi neljä asuntoa seurakunnan virkailijoille.

Kolmen Ristin Kirkko

Kolmen Ristin Kirkko on yksi Imatran seurakunnan kirkoista, joka sijaitsee Vuoksenniskalla. Alvar Aaltoa pyydettiin toisen maailmansodan jälkeen laatimaan Imatran yleiskaavaa, jossa yhdistettiin kolme, suhteellisen etäällä toisistaan sijaitsevaa vanhaa kylää: Imatrankoski, Vuoksenniska ja Tainionkoski. Vuoksenniskan teollisuusyhdyskunta tarvitsi myös kirkolliset palvelut, ja Aalto sai uuden kirkon suunnittelutehtävän vuonna 1955. Aalto halusi suunnitella Vuoksenniskan teollisuusyhdyskunnan kirkosta sellaisen, että siinä voisi yhdistyä niin kirkolliset kuin muutkin sosiaaliset toiminnot. Kirkko valmistui vuonna 1958 Saimaan ja Immalanjärven vesistön väliselle mäntyharjanteelle.

Aalto toimistoineen suunnitteli valaisimia, kolehtihaaveja ja kynttiläjalkoja myöten kirkon sisustuksen, joka pääpiireittäin toteutettiin kokonaistaideteoksen hengessä. Valkoisen, veistoksellisen rakennuksen päämotiivi on kirkkosalien muodostama tilaryhmä. Kirkon pääsali voidaan jakaa kolmeen erityyppiseen tilaan liikuteltavien väliseinien avulla, joista alttaripääty kiinteine penkkeineen sekä urku- ja kuoroparvineen on kaikkein pyhin. Toisena ääripäänä on kirkkosalin eteläpääty, jossa saatettiin pelata lento- tai sulkapalloa – toisen toiminnan, arkkitehtonisen kokonaisuuden tai kirkon sakraalin luonteen siitä häiriintymättä. Arkisia seurakunnan toimia varten tehtiin vielä keittiö ja kokoontumistila kellariin.

Kirkon kokonaisuuteen kuuluvat myös betonirakenteinen, veistoksellinen 34-metrinen kellotorni sekä eteläpihaa rajaava pappilarakennus.

Poronsarviasemakaava

Alvar Aallolla oli läpi elämän vahvat siteet Lappiin. Aallon toiminta Rovaniemellä alkoi Lapin sodassa tuhotun kauppalan raunioilta. Toinen maailmansota päättyi Lapissa lähes täydelliseen tuhoon. Rovaniemellä 90 prosenttia rakennuskannasta tuhoutui, ja edessä oli valtava jälleenrakennusurakka. Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimiston työtä johti Alvar Aalto.

Vuonna 1945 Aalto piirsi Rovaniemelle kuuluisan poronsarviasemakaavan, jonka perusideana olivat sekä vahva sitoutuminen luontoon että joustavuus. Kaavassa korostuu Rovaniemen asema Pohjois-Suomen liikenteellisenä solmukohtana. Kaava on saanut nimensä kartalle piirtyvästä hahmosta. Pohjoiseen, länteen sekä etelään vievät tiet puistoineen muodostavat poron sarvet ja rajaavat samalla kaupungin keskustaa, joka yhdessä Ounas- ja Kemijokien kanssa muodostaa poron pään. Keskustan urheilukenttä on poron silmä. Aallon alkuperäinen poronsarvikaava ei toteutunut sellaisenaan, mutta poron hahmo on edelleen tunnistettavissa.

Aallon päätyö Rovaniemellä on kaupunginkirjaston, kongressikeskus Lappia-talon sekä kaupungintalon muodostama hallinto- ja kulttuurikeskus – Aalto-keskus – joka sai perustansa jo poronsarviasemakaavassa. Aalto suunnitteli Rovaniemelle myös asuin- ja liikerakennuksia. Korkalorinteen puistomaista asuinaluetta kutsutaan Rovaniemen Tapiolaksi. Rovaniemen keskustaan Aalto suunnitteli useita rakennuksia Ahon liikemiessuvulle, niin liike- kuin asuinkäyttöön.

Turku ja Turun Sanomien toimitalo

Arkkitehti Alvar Aalto asui Turussa vuosina 1927–1933. Turun toiminnan aikana syntyi uudenlaisen arkkitehtuurin ja huonekalumuotoilun kausi. Turkuun oman toimiston 1920-luvun alussa perustanut Erik Bryggman oli yksi varhaisimmista funktionalismin edustajista suomalaisessa arkkitehtuurissa. Aalto ja Bryggman tekivät yhteistyötä.

Turun Sanomien toimitalo on keskustassa sijaitseva Alvar Aallon suunnittelema toimisto- ja liikerakennus, joka rakennettiin Turun Sanomien käyttöön vuonna 1928-29. Artekin huonekalujen perinteinen valmistaja huonekalutehdas Korhonen sijaitsee myös Turun seudulla.

Turun Sanomien toimitalo kuuluu yhdessä Aallon suunnittelemien Lounais-Suomen Maalaistentalon ja Standardivuokratalon kanssa Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Ne kuuluvat myös kansainvälisen Docomomo-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin 1920–1970-lukujen merkkiteosten listaan. Toimitalo suojeltiin asemakaavalla, joka vahvistettiin vuonna 2012.

Muuratsalon koetalo

Muuratsalon koetalo, Alvar ja Elissa Aallon kesähuvila, sijaitsee Muuratsalon saaren länsirannalla Pohjois-Päijänteellä. Koetalon tontilla sijaitsevat kesähuvila, puuvaja ja savusauna. Koetalo sijaitsee kauniilla paikalla Päijänteen rantakalliolla, mutta kuitenkin metsän suojassa.

Koetalo muodostuu päärakennuksesta (1952–54) ja vierashuonesiivestä (1953). Päärakennuksen L-muoto ja muuriaiheet sulkevat sisäänsä sisäpihan, joka aukeaa etelään ja länteen. Valkoiseksi slammattu ja maalattu julkisivu muuttuu sisäpihalla punatiiliseksi. Pation sydämen muodostaa avoin tulisija pihan keskellä.

Savusauna sijaitsee rantapoukamassa. Luonnonkivien varaan rakennetussa hirsisaunassa on turvekatto. Sisätilassa on löylyhuoneen lisäksi pieni pukuhuone. Elissa Aalto laati saunan työpiirustukset Alvar Aallon luonnosten pohjalta.

Aalto suunnitteli Nemo propheta in patria -moottoriveneen, jolla Elissa ja Alvar Aalto matkasivat kesäisin Koetalolle. Vene kuuluu Alvar Aalto -säätiön kokoelmaan. Lue lisää rakennuksen arkkitehtuurista Alvar Aalto -säätiön sivuilta. Muuratsalon koetalolla on mahdollista vierailla vain kesäaikaan. Vierailut ja opastukset hoitaa Aalto2-museokeskus.

Säynätsalon kunnantalo

Säynätsalon kunnantalo on toteutettu vuonna 1949 pidetyn kutsukilpailun pohjalta. Aalto voitti kilpailun ehdotuksellaan ’Curia’ ja sai saman tien toimeksiannon rakennuksen suunnitteluun. Vuonna 1952 valmistunut rakennus on Aallon ihailluimpia. Kunnanvaltuuston istuntosali kohoaa muuta rakennusryhmää korkeammalle ja hallitsee juhlavasti aluetta. Päämateriaali niin julkisivuissa kuin julkisissa sisätiloissa on punatiili.

Säynätsalon kunnantaloon on sijoitettu useita eri toimintoja. Linnamaisen rakennuksen keskellä on korotettu sisäpiha, josta on käynti kunnan entisiin hallinnollisiin tiloihin sekä kirjastoon, joka edelleen palvelee Säynätsalon lähikirjastona. Toimistotilat toimivat nykyään taidegallerioina ja näyttelytiloina. Rakennuksen länsisiipeen sijoitetut kunnan toimihenkilöiden asunnot taas toimivat nykyään enimmäkseen majoitustiloina. Alimman kerroksen tilat palvelevat edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan vuokrattavina liiketiloina paikallisille yrityksille. Kesäisin Kunnantalossa pidetään päivittäin ovia auki vieraille ja opastuskierroksia järjestetään suomeksi ja englanniksi.

Säynätsalon kunnantalo tarjoaa huoneistoja sekä yöpymiseen että pidempiaikaiseen residenssimajoittumiseen tutkijoille ja opiskelijoille. Säynätsalon Aalto-residenssi on suunniteltu pääasiassa arkkitehtuurin ja muotoilun opiskelijoille, tutkijoille ja ammattilaisille, mutta myös muut taiteen ja tieteen edustajat ovat tervetulleita. Residenssihuoneistot sijaitsevat kunnantalon asuntosiivessä ja niihin majoittuminen mahdollistaa tutustumisen kunnantalon tiloihin. Lue lisää kansainvälisestä Aalto-residenssistä tästä.

Villa Mairea

Villa Mairea rakennettiin Noormarkun ruukin alueelle vuonna 1939 Maire (o.s. Ahlström) ja Harry Gullichsenin edustuskodiksi. Edistysmielinen pariskunta tuki taiteita ja heitä kiinnosti modernismin puhdaspiirteinen ilmaisu. Heidän hyvät ystävänsä, arkkitehdit Aino ja Alvar Aalto saivat Maireassa tilaisuuden vapaaseen ja kokeilevaan suunnitteluun. Yhteistyön tuloksena syntyi ainutlaatuinen kokonaistaideteos, joka nykyisin luetaan 1900-luvun arkkitehtuurin kansainvälisiin huipputeoksiin. Mairean sisustuksen suunnitteli Aino Aalto.

Maire Gullichsenin elämäntyön kautta Villa Mairea kytkeytyy monin tavoin maamme taidelaitoksiin ja muotoilualaan, esimerkiksi huonekaluliike Artekiin ja Galerie Artekiin, Vapaaseen taidekouluun ja Porin taidemuseoon, joiden perustamisessa hänellä oli ratkaiseva osa. Villa Maireassa toimii Mairea-säätiö, jonka Maire Gullichsen perusti vuonna 1980. Säätiö toimii Villa Mairean kulttuuriarvojen säilyttämiseksi, vastaa talon kokoelmista ja arkistosta sekä järjestää talossa opastettuja kierroksia. Villa Maireaan voi tutustua vain opastetuilla kierroksilla. Yleisökierrokselle ostetaan liput nettisivujen kautta ja ryhmäkierrokset varataan sähköpostilla.

Lahden Ristinkirkko

Ristinkirkon (1979) torni kohoaa korkeuteen arkkitehtonisesti vaikuttavana ja puhdaslinjaisena vanhalla kirkonpaikalla, Kolkanmäellä. Kaupunkikuvaan oleellisesti kuuluvan Alvar Aallon (1898-1976) suurteos peilaa tyylikkäästi toisen mestariarkkitehdin, Eliel Saarisen kaupungintaloa, joka on kauppatorin ylittävän akselin eteläisessä päässä.

Lahden pääkirkko Ristinkirkko on tunnettu jumalanpalvelusten, kirkollisten toimitusten sekä mittavien hengellisten tapahtumien pitopaikka. Maailman mestariurkurit ovat soittaneet Ristinkirkon 53-äänikertaisia, Urkurakentamo Veikko Virtasen urkuja. Hyvän akustiikkansa ansiosta kirkko on tärkeä konsertti- ja levytyspaikka. Kirkkosalissa on 1150 istumapaikkaa.

Varkaus – Alvar Aallon arkkitehtuuria ja teollisuuden tarinoita Saimaan rannalla

Varkaus tarjoaa kiehtovan yhdistelmän teollisuushistoriaa, Alvar Aallon arkkitehtuuria ja Saimaan järvialueen luonnon rauhaa. Tämä vanha teollisuuskaupunki on paikka, jossa Aalto aloitti suunnittelutyönsä 1930-luvun puolivälissä ja vaikutti aktiivisesti seuraavat kymmenen vuotta. Kaupunkiin tutustuminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä, kuinka Aalto yhdisti funktionalismin periaatteet arkeen ja osaksi teollista ympäristöä.

Aalto suunnitteli Varkauteen laajan kirjon rakennuksia ja alueita: teollisuusrakennuksia, asemakaavoja sekä tyyppitaloja, joissa edelleen asuu varkautelaisia perheitä. Varkauden talotehtaalta lähteneet tyyppitalot levisivät laajalle ympäri Suomen, tukien sotien jälkeistä jälleenrakentamista ja järkevän asumisen kehitystä. Aallon työn kautta Varkaus tarjoaa loistavan esimerkin hänen pyrkimyksistään edistää tasa-arvoista ja toimivaa yhteiskuntaa.

Teollisuus ja innovaatio Varkaudessa
Yli 200 vuotta vanha teollinen perintö on jättänyt Varkauteen vahvan leiman. Kaupungissa on kehitetty vuosikymmenten saatossa monipuolista osaamista, kuten ruukki- ja konepajatoimintaa, laivanrakennusta sekä puunjalostus- ja paperiteollisuutta. Nykyään Varkaus tunnetaan myös energiateknologian huippuosaamisesta, ja vanha teollisuusalue on osin muuntunut modernin kalatalouden keskukseksi. Esimerkiksi Saimaan vedessä ympäristöystävällisesti kasvatettu kirjolohi on paikallinen erikoisuus, jota kannattaa maistaa.

Varkauden kulttuuritarjonta ja luonnon kauneus
Varkauden kaupunkikuvassa kohtaavat historia, moderni arkkitehtuuri ja ympäröivän luonnon vehreys. Saimaan järvialue kutsuu nauttimaan vesistöjen tarjoamista mahdollisuuksista ja alueen luonnon kauneudesta. Savolainen ruokakulttuuri täydentää matkailijan kokemuksen paikallisilla mauillaan.

Teollisuushistoriaa täydentää hienosti Mekaanisen Musiikin Museo, jossa voi sukeltaa mekaanisen musiikin kiehtovaan maailmaan aina 1800-luvulta nykypäivään. Tämä kansainvälisestikin merkittävä museo on erinomainen lisä Varkauden monipuoliseen tarjontaan.

Varkaudessa yhdistyvät Alvar Aallon visio, teollinen perintö ja luonnon rauha tavalla, joka tarjoaa elämyksiä niin arkkitehtuurin ystäville kuin kaikille, jotka etsivät uudenlaista tapaa kokea suomalainen teollisuus- ja kulttuurihistoria.

Varkauden Aalto-kohteisiin pääsee tutustumaan omatoimisesti ALVAR AALTO Varkaudessa –opaskartan sekä mobiilisovelluksen avulla. Kartan löydät Varkauden museoilta, sekä useista varkautelaisista matkailukohteista ja Warkaus infosta. Mobiilisovellus löytyy osoitteesta:
http://tarinasoitin.fi/varkausaalto

Tervetuloa Varkauteen – koe Alvar Aallon ja teollisen perinnön harmonia Saimaan syleilyssä!

Summan paperitehdas ja asuinalue Haminassa

Haminassa voi tutustua Alvar Aallon suunnittelemaan Summan paperitehtaan miljööseen sekä hänen suunnittelemiinsa paperitehtaan työntekijöiden ja työnjohdon asuntoihin Petkeleen asuinalueella.

Alvar Aalto on suunnitellut Petkeleen asuinalueen 1950-luvulla Summan paperitehtaan johtajistolle ja työväestölle. Alueen asemakaava ja rakennusten julkisivut ovat säilyneet hyvin rakennusaikaisessa asussaan. Petkeleen asuinalueet sijaitsevat metsäisessä ympäristössä Summan paperitehtaalle johtavan tien varressa Petkelvuoren rinteessä. Työväen asuntoalue, Puu-Petkele (Bernerintie), muodostuu kahdeksastatoista puurakenteisesta kahden perheen talosta. Puutalot yhdistää toisiinsa tumman ruskealla värillä maalattu aitarakenne. Puu-Petkeleen länsipuolella on kolme paperitehtaan virkailijoiden huvilamaista asuinrakennusta (Bernerinkuja). Näistä eteläisin on toiminut tehtaanjohtajan asuntona, keskimmäinen yhtiön virkatalona ja pohjoisin kahden perheen asuntona. . Virkailijatalot muodostavat sijoittelunsa ja korkeatasoisen arkkitehtuurinsa kautta yhtenäisen kokonaisuuden.

Alueen rakennuskantaan kuuluu myös Alvar Aallon suunnittelema valkoinen tiilinen huoltorakennus, joka on rakennettu 1950-luvun puolivälissä. Talossa on sauna, pesutiloja, mattojenpesupaikka, kahdeksan kalustettua yksiötä tilapäismajoitusta varten, jonka lisäksi rakennuksessa on ollut pienimuotoista kerhotoimintaa. Katutasossa on toiminut kauppa, jokaon ollut pitkään tyhjillään.

Lähde: Visit Kotka-Hamina

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö ja Villa Kokkonen Järvenpäässä

Tuusulanjärven rannoille syntyi noin sata vuotta sitten ainutlaatuinen taitelijayhteisö, jolla oli aivan erityinen sija suomalaisuuden tarinan synnyssä. Kansallisromanttiset taitelijakodit vievät kävijänsä aitoihin tunnelmiin, joissa synnytettiin se kansallistunne, joka inspiroi ja johdatteli kansakunnan itsenäistymiseen 1917. Tuusulanjärven ympäristössä vaikutti eri alojen taiteilijoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä. Nykyään Tuusulanjärven museot tarjoavat monipuolisia museoelämyksiä – esittelevät taidetta, kertovat kulttuurista ja opettavat historiaa.

Tuusulanjärven alue on myös täydellinen retkikohde, sillä pieneltä alueelta löytyy runsaasti nähtävää ja koettavaa. Järvi ympäristöineen tarjoaa loistavat harrastusmahdollisuudet niin kesällä kuin talvellakin. Suosittu tapa nähdä ja kokea on pyöräillä järven ympäri. Mobiilisovellus Tuusulanjärven ympäripyöräilyyn on ladattavissa osoitteessa app.citynomadi.com. Tuusulanjärvellä voi myös kalastaa ja soutaa, meloa, purjehtia, luistella, hiihtää ja tietenkin uida. Talvisin järvi ja sen lähiseutu houkuttelee kävelijöitä, hiihtäjiä ja retkiluistelijoita. Säiden salliessa järven jäälle aurataan myös retkiluistelurata. Retkiluistimia, potkukelkkoja ja lumikenkiä voi vuokrata eri pisteistä.

Tuusulanjärven ympäristössä on myös useita virkistysalueita kuten Sarvikallio, josta avautuu upeat näkymät Tuusulanjärven kansallismaisemaan. Taiteilijayhteisön ’Pikku-Koli’na tunnettu Sarvikallio on yhä paras paikka Tuusulanjärven upeiden maisemien katseluun ja ikuistamiseen.

Villa Kokkonen

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön nuorin talo Villa Kokkonen (1967-1969) on Alvar Aallon suunnittelema koti, jossa säveltäjä Joonas Kokkonen asui 27 vuotta.

Tuusulan Rantatie ja taiteilijayhteisö

Tuusulanjärven ympäristössä vaikutti eri alojen taiteilijoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä. Tuusulanjärven museot tarjoavatkin monipuolisia museoelämyksiä – esittelevät taidetta, kertovat kulttuurista ja opettavat historiaa.

Tuusulan Rantatie oli alun perin osa Helsinki–Heinola -maantietä, joka noudatteli Tuusulanjärven kohdalla järven rantamaisemia aina Järvenpäähän asti. Rantatien taiteilijayhteisö on vaikuttanut merkittävästi Suomen kulttuurihistoriaan. Monet Suomen taiteen kultakauden mestarit asettuivat asumaan Tuusulanjärven itärannalle 1800–1900 -lukujen vaihteessa.

Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö syntyi kirjailija Juhani Ahon ja hänen puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin myötä, kun he vuokrasivat vuonna 1897 Järvenpään kartanosta huvilan, jota nykyään kutsutaan Aholaksi. Juhani Ahon houkuttelemina alueelle muutti myös toisia Suomen kultakauden taiteilijoita.

Lue lisää taiteilijayhteisön kohteista Tuusulanjärven alueella.