Alvar Aallon Alajärvi

Alajärvi oli arkkitehti Alvar Aallon lapsuuden kesänviettopaikka ja nuoruuden kotiseutu, joka edusti Aalloille vapaa-aikaa perheen ja sukulaisten kanssa vastapainona hektiselle työnteolle ja kilpailuteoksille. Paikkakunta oli arkkitehtimestarin puheissa henkinen koti vielä vanhuudenpäivinäkin.

Luonnonkauniisiin Alajärven maisemiin sijoittuu idyllinen ja varsin mittava Alvar Aallon tuotannon kaari – varhaisimmista töistä arkkitehtitoimiston viimeisiin.

Alajärven keskustaajama tarjoaa läpileikkauksen Alvar Aallon tuotannosta – aina nuoren arkkitehtiylioppilaan ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta ”valkoisen kauden” kautta arkkitehtitoimiston viimeiseen luomukseen. Alajärven hallinto- ja kulttuurikeskuksessa ja ympäristössä on 11 kohdetta, mukaan lukien hiljattain restauroitu Aallon veljelleen suunnittelema talo Villa Väinölä.

Alajärven rannassa sijaitsee C. L. Engelin suunnittelema Gabrielin kirkko (1836), jossa Alvar Aallolla oli nuoruudessaan vakiopaikka lehterillä. Vieressä on kaunis hautausmaa, jossa on mm. Aaltojen sukuhauta ja Alvar Aallon suunnittelemia sotahistoriallisia muistomerkkejä.

Alajärven Aalto-keskuksen muodostavat kaupungin keskustassa sijaitsevat kaupungin virastot
seurakuntatalo, nuorisoseuran talo, kunnansairaala, veljelleen suunnittelema Väinölä sekä Alvar Aallon arkkitehtitoimiston viimeistelemä kaupunginkirjasto.

Alajärven Aalto-kokonaisuutta täydentävät Alvar Aallon suunnittelemat kolme hautamuistomerkkiä sekä hänen ensimmäisen puolisonsa Ainon suunnittelema kesäasunto Villa Flora, joka on yksityisomistuksessa.

Alajärven kaupungintalon aulassa on nähtävillä Aino ja Alvar Aallon 1930-luvun lasidesign klassikkoja esittelevä Muodon vuoksi -näyttely.

Alvar Aalto syntyi Kuortaneella ja vietti kesiä Alajärvellä. Aalto suunnitteli Alajärven kohteita suurella sydämellä ja paikkakunta oli hänelle henkilökohtaisesti tärkeä. Maaseutu tarjosi Aallolle henkireiän kiireisenä luomiskautena.

Nelimarkka-museo

Alajärvellä on taiteilija-professori Eero Nelimarkan (1891-1977) rakennuttama ja hänen ystävänsä, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema vuonna 1964 avattu Nelimarkka-museo. Museo on toiminut Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseona vuodesta 1995, ja sen tehtäviin kuuluu myös pohjalaisen taiteen tunnetuksi tekeminen sekä taidekasvatus.

Nelimarkka-museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, työpajoja ja tapahtumia kaiken ikäisille. 1980-luvun puolivälistä alkaen museo on ylläpitänyt kansainvälistä taiteilijaresidenssiä. Kesäisin museossa voi nauttia kahvin ja Nelimarkka-leivoksen valoisassa Café de Nelimarkassa tai käydä ympäri vuoden ostoksilla Neljän markan putiikissa. Museosta voi varata ryhmälleen räätälöidyn
opastuskierroksen tai työpajan. Nelimarkka-museon toimintaan kuuluvat museon läheisyydessä sijaitseva Villa Nelimarkka sekä Alvar Aallon suunnittelema Villa Väinölä Alajärven keskustassa.

Nelimarkka-museo on avoinna ympäri vuoden.

Lue lisää Nelimarkka-museosta ja Villa Väinölästä

Nelimarkka-museo ja Villa Väinölä Alajärvellä

Nelimarkka-museo

Alajärvellä on taiteilija-professori Eero Nelimarkan (1891-1977) rakennuttama ja hänen ystävänsä, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema vuonna 1964 avattu Nelimarkka-museo. Nelimarkka-museo on toiminut Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseona vuodesta 1995. Taiteilija Eero Nelimarkan taiteen esittämisen ja tutkimuksen lisäksi museon tehtäviin kuuluu pohjalaisen taiteen tunnetuksi tekeminen sekä taidekasvatus. Museon kokoelma koostuu pääasiassa Eero Nelimarkan tuotannosta vuosilta 1910 – 1976, mutta kokoelmissa on myös teoksia muilta suomalaisilta taiteilijoilta kuten esimerksiksi Albert Edelfeldtiltä ja Eero Järnefeltiltä.

Nelimarkka-museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, työpajoja ja tapahtumia kaiken ikäisille. 1980-luvun puolivälistä alkaen museo on ylläpitänyt kansainvälistä taiteilijaresidenssiä. Kesäisin museossa voi nauttia kahvin ja Nelimarkka-leivoksen valoisassa Café de Nelimarkassa tai käydä ympäri vuoden ostoksilla Neljän markan putiikissa.

Museosta voi varata räätälöidyn opastuskierroksen tai työpajan. Nelimarkka-museon toimintaan kuuluvat museon läheisyydessä sijaitseva Villa Nelimarkka sekä Alvar Aallon suunnittelema Villa Väinölä Alajärven keskustassa.

.

.

.

Villa Väinölä

Alvar Aalto suunnitteli Alajärven keskustassa sijaitsevan Villa Väinölän veljelleen kodiksi ja toimistoksi. Kerrotaan, että Aalto piirsi ensimmäisen version rakennuksesta Italiaan suuntautuneen häämatkansa jälkeen. Villa Väinölän alkuperäinen suunnitelma perustui Aallon vuonna 1925 tekemiin atrium-talon piirustuksiin. Suunnitelma todettiin kuitenkin liian kalliiksi ja erikoiseksi toteuttaa, joten Aalto yksinkertaisti suunnitelmia veljensä toiveiden mukaisesti ja edullisempi versio rakennuksesta valmistui vuonna 1926. Aalto suunnitteli rakennuksen pohjoispäätyyn myös ulkorakennuksen ja se valmistui vuonna 1938.

Väinö Aalto perheineen muuttivat pois Alajärveltä 1950-luvun alussa ja lopulta vuonna 1952 Alajärven kunta osti Villa Väinölän itselleen. Alajärven kunnan omistuksen aikana rakennuksen eteläpäätyyn lisättiin lisäsiipi, joka rakennettiin talossa asuneen kunnanlääkärin vastaanottotilaksi. Villa Väinölässä on aikoinaan toiminut myös verotoimisto, hammaslääkärin vastaanotto ja Alajärven kunnan vapaa-ajantoimistot sekä asunto- ja rakennustarkastustoimistot.

Rakennus siirtyi Nelimarkka-museon hallintaan vuonna 2015. Villa Väinölän viimeisin remontti valmistui keväällä 2018 ja sitä remontoitiin Museoviraston, Aisaparin sekä Alajärven kaupungin rahoituksella. Villa Väinölässä järjestetään nykyisin näyttelyitä, tapahtumia sekä arkkitehtuuriresidenssitoimintaa. Nelimarkka-museon kautta rakennuksen voi myös vuokrata kokous- ja juhlakäyttöön.

Nuoriso­seurantalo Alajärvellä

Alajärven nuorisoseuran talo vuodelta 1919 on yksi Alvar Aallon opiskeluaikanaan suunnittelemista rakennuksista. Se on samalla myös Aallon ensimmäinen julkisen rakennuksen suunnittelutyö. Rakennustyöt toteutettiin nopeasti, ja talo on edelleen käytössä. Nykyinen nuorisoseurantalo, entinen suojeluskuntatalo valmistui vuonna 1920 ja rakennus vihittiin käyttöön 28.11.1920. Rakennuksessa toimi vuoteen 1946 saakka Alajärven suojeluskunta sekä Lotta Svärdin paikallisosasto. Vuonna 1946 rakennus siirtyi Alajärven kirkonkylän nuoriseuralle, jonka omistuksessa rakennus on edelleen.

Hirsirakenteinen rakennus edustaa tyyliltään uusklassismia. Rakennuksessa on pystysuuntainen verhoilu sekä aumattu korkea katto, joka antaa rakennukselle häivähdyksen linnamaisuutta. Ristikkäiset kattoparrut kannattelevat kokoussalin kattoa niin korkealla, että tilaa riittää teatterilavalle sekä orkesteriparvelle. Rakennuksen kruunaa katon karoliininen lanterniini, joka muistuttaa kirkon tapulia. Sivusiipien väliin jäi alunperin pieni kunniapiha, jonka päälle on sittemmin rakennettu eteishalli.

Nuorisoseurantalo sijaitsee alkuperäisellä paikallaan Sairaalatien varrella lähellä Alajärven keskustaa. Rakennus on tosin rakennettu suurilta osin uudestaan vuonna 1983 sattuneen tulipalon vuoksi. Nuorisoseurantalo palautettiin korjaustöissä alkuperäiseen ulkoasuunsa ja talon uudet vihkiäiset vietettiin vuonna 1985. Alajärven kirkonkylän nuorisoseura ry ylläpitää sekä kunnostaa rakennusta haettavien määrärahojen ja avustusten puitteissa.

Nuorisoseuran kautta rakennusta myös vuokrataan ulkopuolisten käyttöön. Nuorisoseurantalon tilat tarjoavatkin hienot puitteet juhla- ja tapahtumapalvelujen järjestämiseen.  Nuorisoseuran taloa voi vuokrata moniin eri käyttötarkoituksiin, kuten hää- ja syntymäpäiväjuhliin, kokouksiin ja konsertteihin. Talon tilat soveltuvat hyvin noin 30-100 henkilön kokoontumisiin.

Lue lisää Alvar Aallon Alajärvestä

Villa Tammekann

Villa Tammekann on Turun Yliopistosäätiön omistama Turun yliopiston tutkijoiden käytössä oleva tutkijaresidenssi. Se on ainoa Alvar Aallon suunnittelema kohde Baltiassa.

Tartossa sijaitseva Turun yliopiston ja Tarton yliopiston Granö-keskus avattiin huhtikuussa 2000. Granö-keskus sijaitsee talossa, jonka Alvar Aalto suunnitteli professori August Tammekannin perheen omakotitaloksi vuonna 1932. Turun Yliopistosäätiö osti rakennuksen Tammekannin lapsilta vuonna 1998, ja Villa Tammekann korjattiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti Alvar Aallon alkuperäistä suunnitelmaa. Turun Yliopistosäätiö palkittiin vuonna 2001 arvostetulla EuropaNostra -mitalilla.

Keskus on nimetty Turun yliopiston entisen rehtorin ja Tarton yliopiston maantieteen professorin J. G. Granön mukaan. J. G. Granö oli yksi kuudesta Tarttoon 1920-luvun alussa kutsutusta suomalaisesta professorista, ja hän toimi ansiokkaasti suomalais-virolaisen yliopistoyhteistyön hyväksi perustaen esimerkiksi maantieteen suomalais-virolaisen koulukunnan.

Suomen ilmailu­historian helmet Vantaalla

Tällä päiväretkellä suoritetaan pikakurssi Suomen ilmailuhistoriaan ja ihastellaan erityistä Aalto -helmeä Vantaalla. Vierailukohteena ilmailumuseo tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa koko perheelle, ilmailuharrastajille sekä noviiseille. Museossa on nähtävillä noin 70 lentokonetta eri aikakausilta sekä paljon muutakin ilmailuun liittyvää esineistöä kuten lentomoottoreita ja pienoismalleja. Museokävijät voivat tutustua monipuolisesti matkustus-, harrastus- ja sotilasilmailuun kiertämällä museon kahdessa suuressa perusnäyttelyhallissa sekä vaihtuvien erikoisnäyttelyiden välihallissa.

Vantaan Veromiehen alueelta löytyy myös arkkitehtonisesti merkittävä Alvar Aallon suunnittelema rivitalokokonaisuus Aerola, joka linkittyy vahvasti Helsinki-Vantaan lentokentän historiaan. Aerolan rivitalot suunniteltiin Finnairin edeltäjän Aero Oy:n työntekijöiden asunnoiksi, jotka tarvitsivat asuntoja lähellä Helsinki-Vantaan lentokenttää, joka avattiin lentoliikenteelle olympiavuonna 1952. Rivitalot valmistuivat Pyhtäänkorventielle vuosina 1953–1955. Aerolan rivitalot ovat Aallon ainoat Vantaalle suunnittelemat rakennukset ja ne ovat arvokas osa Vantaan rakennusperintöä.

Rovaniemen kirjasto

Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakennuksista ensimmäisenä toteutui kirjastotalo, joka valmistui vuonna 1965.

Rovaniemen kirjasto koostuu kahdesta yhteen liitetystä osasta: viuhkamaisesta kirjastosalista sekä pitkänomaisesta, suorakulmaisesta toimistosiivestä. Kirjaston sisätilojen suunnittelussa noudatettiin Aallon kirjastoille tyypillistä ideaa, jossa kirjaston lukutilat sijoitettiin muuta kirjastosalia alemmalle tasolle, omiin syvennyksiinsä. Salin viuhkamaisen muodon tavoitteena on mahdollistaa henkilökunnalle esteetön näkymä koko saliin. Kirjastosalin lisäksi rakennus sisältää muun muassa musiikkikirjaston, lehtisalit, näyttely- ja auditoriosalin sekä lastenosaston.

Luonnonvalo ja valaistus olivat tärkeässä asemassa kirjaston suunnitelmissa. Epäsuoraa luonnonvaloa tiloihin tuovat erilaiset ylä- ja kattoikkunat sekä poikkeuksellisen monenlaiset kiinteät erikoisvalaisimet. Tämä luo rakennukseen hienon tunnelman vaihtuvassa pohjoisen valossa kaamoksesta yöttömään yöhön. Osa kirjaston kalusteista ja valaisimista on Artekin vakiomalleja, mutta Aallon toimisto suunnitteli taloon myös erikoiskalusteita sekä ainakin 10 erilaista valaisinmallia.

Rovaniemen kirjasto on toistaiseksi suljettu peruskorjauksen vuoksi. Peruskorjauksen on määrä valmistua kesällä 2025.

Jyväs­kylän työ­väen­talo

Jyväskylän työväentalo oli vastavalmistuneelle Alvar Aallolle ensimmäinen merkittävän julkisen rakennuksen suunnittelutehtävä. Rakennuspiirustukset ovat vuodelta 1924, ja talo valmistui seuraavana vuonna. Työväentalosta tuli Aallon läpimurtotyö ja sitä pidetään Aallon klassistisen kauden merkkiteoksena. Työväentalo on myös rakennushistoriallisesti aikakautensa merkittävämpiä rakennuksia. Työnväentalo suojeltiinkin asemakaavassa jo 1970-luvun alussa. Keski-Suomen lääninhallitus asetti rakennuksen suojeltavaksi vuonna 1978 ja Valtioneuvoston suojelupäätöksen rakennus sai vuonna 1986.

Rakennuksen katujulkisivu muodostuu pylväikön rajaamasta lasiseinästä, jonka takana on ravintola- ja kahvilatiloja. Sen monumentaalinen portaikko johtaa lämpiöstä ala-aulaan ja edelleen ulos. Lähes ikkunattomassa yläkerrassa on suuri juhlasali poliittisia tapahtumia ja teatteriesityksiä varten.

Aino ja Alvar Aalto myös suunnittelivat sisustuksen ja valaisimet varta vasten tähän rakennukseen. Jyväskylän työväenteatteri sekä Jyväskylän kaupunginteatteri esiintyivät lavalla, kunnes uusi kaupunginteatterirakennus valmistui 1982. Nykyään rakennuksen tiloja käytetään pääosin kokous- ja juhlatilaisuuksissa.

Työväentalon perustukset muurattiin syyskuun 22. päivänä 1924. Rakennuksen kivijalkaan kätkettiin Työnvoima-lehden vanhoja numeroita sekä yhdistyksen 35-vuotishistoriikki, valokuvia sekä rahaa. Työväentalo vihittiin käyttöön 12.-13.9.1925.

Rakennus poikkesi valmistusaikanaan voimakkaasti silloisesta katukuvasta. Työväentalossa on selkeitä 1920-luvun klassismin tyylipiirteitä. Rakennuksen pääsisäänkäynnin yllä on baldakiini ja sen julkisivua koristaa toscanalaiset pylväiköt, palladiolainen paraati-ikkuna sekä medaljonki yksityiskohdat. Rakennuksen sisällä on myös pyöreä atriumin kaltainen ravintolatila. Varhaisissa luonnoksissa esiintyvää pitkää pylväikköpihaa ei koskaan rakennettu. 

Työväentaloa on kunnostettu vuosien saatossa paljon ja siihen on tehty muutoksia useaan kertaan vuosikymmenten aikana. Muun muassa ensimmäisen kerroksen ravintola- ja kahvilatilat on aikojen saatossa remontoitu ja sisustettu uudelleen. 1980-luvulla tehtiin suuri restaurointi rakennuksen sisätiloissa ja tiloja palautettiin tuolloin lähellä alkuperäistä ilmettä. Viimeisin peruskorjaus valmistui vuonna 2008, jolloin Aalto-sali peruskorjattiin. 

Lakeuden Ristin kirkko ja seura­kunta­keskus

Aalto osallistui Seinäjoen seurakunnan kirkon ja seurakuntakeskuksen suunnittelukilpailuun vuonna 1951. Hänen kilpailuehdotuksensa nimi oli ”Lakeuksien risti”.

Toisin kuin muut kilpailuun osallistuneet, Aalto ei sijoittanut seurakunnan tiloja kirkkoon tai pieneen erillisrakennukseen, vaan otti lähtökohdaksi Pohjanmaalla kesäisin järjestettävät suuret, uskonnolliset juhlatilaisuudet. Hän sommitteli kirkon pääjulkisivun eteen suuren, kirkkoa kohti viettävän piazzan, jota seurakuntakeskus rajaa toiselta sivulta. Tämä tilaa vievä ratkaisu ylitti sallitun kilpailualueen rajat, joten tuomaristo ei voinut palkita Aaltoa kilpailussa, mutta lunasti kuitenkin hänen ehdotuksensa ja suositteli sitä toteutuksen pohjaksi.

Aaltoa pyydettiin kehittämään suunnitelmaansa edelleen. Kirkko rakennettiin vuosina 1958-60 ja seurakuntakeskus 1964-66. Kirkko noudatti pääasiassa kilpailusuunnitelmaa, paitsi että Aallon toivoma musta graniitti oli liian kallis julkisivumateriaali. Ainoastaan sivukappeli päällystettiin graniitilla, muu kirkko oli valkoiseksi slammattua tiiltä.

Kokonaisuuden pääpiirteet ovat seuraavanlaiset: pohjoispuolelle on sijoitettu 65 metriä korkea, tyylitellyn ristin muotoinen kellotorni. Se näkyy lakeuksilla kauas, ja on muodostunut kaupungin maamerkiksi. Hieman kiilanmuotoinen kirkkosali on 47 metriä pitkä ja tarjoaa istumapaikat 1200:lle. Sakasti sijaitsee alttarin takana, ja sen ja tornin väliin jää pieni kaste- ja hääkappeli, jonka lasimaalauksen Aalto on suunnitellut. Aalto suunnitteli myös kirkkotekstiilit ja ehtoollisastiat.

Seurakuntakeskus eroaa kilpailuehdotuksesta jonkin verran. Piazzalta laskeutuu avoin portaikko kohti myöhemmin rakennettua kaupungintalon aukiota, ja tämän portaikon molemmilla puolilla sijaitsevat seurakunnan tilat: seurakuntasali, pitopalvelutilat, rippikoululuokka, kerhohuone, toimistotilat sekä henkilökunnan asuintiloja.

Wolfsburgin kulttuuri­keskus

Wolfsburgin kulttuurikeskus Saksassa (Alvar Aalto Kulturhaus) suunniteltiin pienehköön saksalaiseen, autoteollisuuden ympärille rakennettuun kaupunkiin. Alvar Aalto valittiin rakennuksen suunnittelijaksi sillä nuori kaupunki halusi nostaa profiiliaan.

Rakennukseen suunniteltiin tilat kaupunginkirjastolle, kansankorkeakoululle ja nuorisokeskukselle. Nämä kolme eri toimintoa sijoitettiin taidokkaasti yhden katon alle siten että jokainen niistä sai omanlaisensa tilat veistoksellisen julkisivun takana. Kaupunginkirjasto on nykyään ainoa kulttuurikeskuksen alkuperäisistä toimijoista. Rakennuksessa sijaitsee kirjaston lisäksi muun muassa erilaisia liiketiloja, kuten ravintola nimeltä Aalto.

Yksi rakennuksen erityispiirteistä on sen ainutlaatuinen muoto. Rakennuksen julkisivun sommittelu on hyvin geometrinen. Rakennus näyttäytyy kuin se olisi sarja kuusikulmaisia massoja puristettuna yhteen rakennuksen muodostamiseksi.

Kulttuurikeskuksen suunnittelussa Aallolla oli mahdollisuus toteuttaa kokonaistaideteoksen ideaa tinkimättömästi tilaajan salliessa budjetin ja aikataulun ylitykset. Tiloissa on myös persoonallisia ratkaisuja, kuten kattoterassin viereinen avattavalla katolla ja tulisijalla varustettu atriumpiha. Myös rakennuksen monet kattoikkunat tuovat luonnonvalon sisätiloihin.

Rakennuksen julkisivu on Carraran marmoria, sisätilat pääasiassa graniittia ja puuta. Rakennuksen rikkaat yksityiskohdat kuten ovenkahvat ja kiinteät valaisimet sekä myös huonekalut olivat Aallon suunnittelemia. Rakennuksessa on nähtävillä edelleen monia Aallon suunnittelemia kalusteita.

Seinäjoen Aalto-keskuksen opastettu kierros

Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen laaja hallinto- ja kulttuurikeskus on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen maailmassa. Hallinto- ja kulttuurikeskus koostuu kuudesta rakennuksesta, jotka sijaisevat Seinäjoen keskustassa kävelyetäisyydellä Seinäjoen rautatieasemalta.

Opastetun kävelykierroksen aikana vieraillaan muun muassa Lakeuden Ristin kirkossa, Seinäjoen kaupungintalolla sekä Seinäjoen kaupunginteatterissa. Aallon suunnittelemien rakennusten ohella tutustutaan myös vuonna 2012 valmistuneeseen arkkitehtonisesti näyttävään Apila-kirjastoon, joka sijaitsee aivan Aalto-keskuksen vieressä. Apila-kirjasto on liitetty Aallon kirjastoon yhdyskäytävällä. Oppaan johdolla vieraillaan myös Aallon kirjastossa, jossa tutustutaan esillä olevaan laajaan Alvar Aallon lasikokoelmaan.

Tammisaaren Säästöpankki

Tammisaaren Säästöpankki sijaitsee Tammisaaren keskustassa. Torin suuntaan talo on kaksikerroksinen, ja kolmas kerros on sisäänvedetty. Toria hallitsee rakennuksen huomiota herättävä marmorinen julkisivu, joka muistuttaa myös Enso-Gutzeitin toimistotaloa Helsingin Katajanokalla. Pankkirakennuksen muut julkisivut ovat slammattua tiiltä.

Aalto sai täysin vapaat kädet suunnitella myös sisätilat, joista huomattava osa on Aallon suunnittelemia. Ensimmäiset vuokralaiset muuttivat tiloihin jo helmikuusta 1968 alkaen, ja ravintola avattiin samana vuonna. Rakennuksessa on edelleen Tammisaaren Säästöpankin toimitilat – alakerroksessa on pankkisali ja keskimmäisessä pankin toimistot. Ravintolatiloissa tällä hetkellä toimii Aallon hengessä sisustettu lounastavintola Piazza.

Tammisaaren vanhan kaupungin laidalla, vain viiden minuutin ajomatkan päässä Säästöpankista, sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Villa Skeppet, johon voi tutustua voi tutustua varaamalla opastetun kierroksen etukäteen.

Iittalan lasi­tehdas ja Design­museo Iittala

Suomalainen muotoilu on tunnettu lasistaan. Iittalassa elää ja voi hyvin suomalaisen lasin keskus, maan ainoa toiminnassa oleva lasitehdas. Iittalan tarina alkoi vuonna 1881, jolloin kylälle perustettiin lasitehdas. Nykyään Iittalan muotoilutarina tunnetaan ympäri maailman.

Alvar ja Aino Aallon nimet on yhdistetty Iittalaan alusta alkaen. Alvar Aalto halusi vapauttaa lasin geometrisesta muodosta ja luoda vaikutelman orgaanisista, elävistä muodoista. Alvar ja Aino Aalto uskoivat, että esineiden tulee olla olennaisia, kauniita, hyödyllisiä ja demokraattisesti kaikkien saatavilla. Tänä päivänä Aalto-maljakko on suomalaisen muotoilun symboli ja yksi maailman kuuluisimmista lasiesineistä. Jokainen maljakko on suupuhallettu Iittalan lasitehtaalla.

Iittalan lasitehdas tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata, miten taitavat puhaltajat loihtivat sulasta lasimassasta Aalto-maljakoita, taide-esineitä ja kaikille tuttuja käyttöesineitä. Lasinpuhaltajien vaativaa työskentelyä voi seurata joko itsenäisesti tehtaan katseluparvella tai ennakkoon varatulla käynnillä oppaan kanssa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Iittalan lasitehtaan teollisuusympäristössä sijaitsee myös Designmuseo Iittala, jossa kävijä voi tutustua lasitehtaan ja sen taiteilijoiden historiaan. Perusnäyttely esittelee Iittalan lasihistoriaa, niin tunnettuja taide-esineitä kuin merkittäviä sarjatuotteita 1880-luvulta nykypäivään. Keskeisessä osassa ovat Aalto-maljakko ja suomalaisen muotoilun kultakaudella, 1950-luvulla, syntyneet esineet.