Matkan aikana tutustut Alvar Aallon merkittävimpiin rakennettuihin kokonaisuuksiin kaupungissa, jota voi hyvällä syyllä kutsua Alvar Aallon arkkitehtuurin pääkaupungiksi!
Theme: Ravintolat
Jyväskylän työväentalo
Jyväskylän työväentalo oli vastavalmistuneelle Alvar Aallolle ensimmäinen merkittävän julkisen rakennuksen suunnittelutehtävä. Rakennuspiirustukset ovat vuodelta 1924, ja talo valmistui seuraavana vuonna. Työväentalosta tuli Aallon läpimurtotyö ja sitä pidetään Aallon klassistisen kauden merkkiteoksena. Työväentalo on myös rakennushistoriallisesti aikakautensa merkittävämpiä rakennuksia. Työnväentalo suojeltiinkin asemakaavassa jo 1970-luvun alussa. Keski-Suomen lääninhallitus asetti rakennuksen suojeltavaksi vuonna 1978 ja Valtioneuvoston suojelupäätöksen rakennus sai vuonna 1986.
Rakennuksen katujulkisivu muodostuu pylväikön rajaamasta lasiseinästä, jonka takana on ravintola- ja kahvilatiloja. Sen monumentaalinen portaikko johtaa lämpiöstä ala-aulaan ja edelleen ulos. Lähes ikkunattomassa yläkerrassa on suuri juhlasali poliittisia tapahtumia ja teatteriesityksiä varten.
Aino ja Alvar Aalto myös suunnittelivat sisustuksen ja valaisimet varta vasten tähän rakennukseen. Jyväskylän työväenteatteri sekä Jyväskylän kaupunginteatteri esiintyivät lavalla, kunnes uusi kaupunginteatterirakennus valmistui 1982. Nykyään rakennuksen tiloja käytetään pääosin kokous- ja juhlatilaisuuksissa.
Työväentalon perustukset muurattiin syyskuun 22. päivänä 1924. Rakennuksen kivijalkaan kätkettiin Työnvoima-lehden vanhoja numeroita sekä yhdistyksen 35-vuotishistoriikki, valokuvia sekä rahaa. Työväentalo vihittiin käyttöön 12.-13.9.1925.
Rakennus poikkesi valmistusaikanaan voimakkaasti silloisesta katukuvasta. Työväentalossa on selkeitä 1920-luvun klassismin tyylipiirteitä. Rakennuksen pääsisäänkäynnin yllä on baldakiini ja sen julkisivua koristaa toscanalaiset pylväiköt, palladiolainen paraati-ikkuna sekä medaljonki yksityiskohdat. Rakennuksen sisällä on myös pyöreä atriumin kaltainen ravintolatila. Varhaisissa luonnoksissa esiintyvää pitkää pylväikköpihaa ei koskaan rakennettu.
Työväentaloa on kunnostettu vuosien saatossa paljon ja siihen on tehty muutoksia useaan kertaan vuosikymmenten aikana. Muun muassa ensimmäisen kerroksen ravintola- ja kahvilatilat on aikojen saatossa remontoitu ja sisustettu uudelleen. 1980-luvulla tehtiin suuri restaurointi rakennuksen sisätiloissa ja tiloja palautettiin tuolloin lähellä alkuperäistä ilmettä. Viimeisin peruskorjaus valmistui vuonna 2008, jolloin Aalto-sali peruskorjattiin.
Tammisaaren Säästöpankki
Tammisaaren Säästöpankki sijaitsee Tammisaaren keskustassa. Torin suuntaan talo on kaksikerroksinen, ja kolmas kerros on sisäänvedetty. Toria hallitsee rakennuksen huomiota herättävä marmorinen julkisivu, joka muistuttaa myös Enso-Gutzeitin toimistotaloa Helsingin Katajanokalla. Pankkirakennuksen muut julkisivut ovat slammattua tiiltä.
Aalto sai täysin vapaat kädet suunnitella myös sisätilat, joista huomattava osa on Aallon suunnittelemia. Ensimmäiset vuokralaiset muuttivat tiloihin jo helmikuusta 1968 alkaen, ja ravintola avattiin samana vuonna. Rakennuksessa on edelleen Tammisaaren Säästöpankin toimitilat – alakerroksessa on pankkisali ja keskimmäisessä pankin toimistot. Ravintolatiloissa tällä hetkellä toimii Aallon hengessä sisustettu lounastavintola Piazza.
Tammisaaren vanhan kaupungin laidalla, vain viiden minuutin ajomatkan päässä Säästöpankista, sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Villa Skeppet, johon voi tutustua voi tutustua varaamalla opastetun kierroksen etukäteen.
Varkaus – teollista historiaa, Saimaan vesistö ja kaviaaria
Keskustaan saakka ulottuva Saimaan vesistö, vehreä luonto ja monet käyntikohteet tarjoavat Varkauden seudulla runsaasti mahdollisuuksia lomailijoille. Erikoisuuksiin kuuluvat oman kaupungin kaviaari, sampiherkut, tatuointitaidetta ja -kulttuuria esittelevä Tattoo Museo sekä ihmeellisten instrumenttien koti, Mekaanisen Musiikin Museo.
Varkauden kaupunkikuvasta ovat vastanneet 1900-luvun alkupuoliskolla nimekkäät suunnittelijat mm. Ivar ja Valter Thomé, Karl Lindahl ja Alvar Aalto. Teollisuuden ympärille rakennettu kaupunki on arkkitehtuuriltaan ainutkertainen.
Saimaan järvimaisemia voi ihailla risteilyllä, soutu- tai melontaretkellä. Kalastaa voi keskellä kaupunkia Pirtinvirrassa ja ympäristön laajalla 3000 hehtaarin kalastusalueella. Lähistöllä sijaitsevat Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot ovat vesiretkeilijöiden paratiisi ja siellä asustaa myös kuuluisa saimaannorppa. Taipaleen kanava-alueella voi katsella laivojen sulutusta ja Kanavamuseossa voi tutustua tarinoihin kanavarakentamisen vaiheista.
Alvar Aalto ja Varkauden teollisuusmaisema
Varkaus on vanha teollisuuskaupunki, johon Alvar Aalto on jättänyt kädenjälkensä. Hän aloitti Varkauden tehtaiden suunnittelijana 1930-luvun puolivälissä ja vaikutti tässä roolissa kymmenisen vuotta. Oli myös useita suunnitelmia, jotka jäivät toteutumatta. Aallon töiden lisäksi Varkaudessa pääsee näkemään kaupungin muuta vanhaa rakennushistoriaa, tutustumaan Saimaan järvialueen luontoon sekä savolaiseen ruokakulttuuriin.
Funktionalismin kärkijoukoissa vaikuttanut Alvar Aalto tähtäsi suunnittelullaan edistyksellisempään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. 1940-luvulla tärkeäksi tavoitteeksi tuli myös jälleenrakentaminen ja sen järkevä toteuttaminen. Varkaudessa Aallon kynästä syntyi suunnitelmia niin teollisuusrakennuksia, asemakaavoja kuin tavallisten ihmisten koteja varten. Varkauden talotehtaasta valmistui satoja Aallon suunnittelemia tyyppitaloja ympäri Suomen.
Varkauden yli 200-vuotinen teollisuushistoria näkyy kaupungin arjessa. Vuosien mittaan on menestyksellisesti luotu mm. ruukki- ja konepajatoimintaa sekä laivanrakennus-, puunjalostus- ja paperiteollisuutta. Tänä päivänä Varkaus tunnetaan myös energiateknologian osaamisesta.
Osa vanhasta teollisuusalueesta on muuntautunut modernin kalatalouden keskukseksi. Varkaudessa nautitaan Saimaan vedessä ympäristöystävällisesti kasvanutta kirjolohta, sampea ja kaviaaria.
Teollisuuden historiaa täydentää hienosti Mekaanisen Musiikin Museo, joka esittelee mekaanisen musiikin kansainvälistä historiaa 1800-luvulta tähän päivään.
Varkauden Aalto-kohteisiin pääsee tutustumaan omatoimisesti ALVAR AALTO Varkaudessa –opaskartan sekä mobiilisovelluksen avulla. Kartan löydät Varkauden museoilta, sekä useista varkautelaisista matkailukohteista ja Warkaus infosta. Mobiilisovellus löytyy osoitteesta:
http://tarinasoitin.fi/varkausaalto.
Finlandia-talo
Finlandia-talo valmistui Helsingin keskustaan vuonna 1971 ja sen lisärakennus vuonna 1975. Rakennus suunniteltiin kongressi- ja konserttikäyttöön. Finlandia-taloon pääsee tutustumaan opastetuilla kiertokäynneillä.
Finlandia-talon sijainti perustuu Aallon 1960-luvulla tekemiin Helsingin keskustasuunnitelmiin. Rakennuksen oli tarkoitus olla osa kulttuurirakennusten keskittymää Töölönlahdella. Toteutumattomaksi jääneissä suunnitelmissa Helsingin pääsisääntuloväylä sijoitettiin lahden vastakkaiselle puolelle. Rakennuksen pääjulkisivu avautuu tähän suuntaan.
Ulko- ja sisäpinnoissa käytetty marmori viittaa Aallon innoituksen lähteeseen, Välimeren maiden kulttuuriin. Sisustus huonekaluineen ja valaisimineen suunniteltiin huolellisesti kokonaisuuteen sopiviksi.
Vuonna 1962 Helsingin kaupunki antoi Alvar Aallolle tehtäväksi suunnitella konsertti- ja kongressirakennuksen, ensimmäiseksi Helsingin keskustasuunnitelman toteutettavaksi osaksi.
Rakennuksen pääpiirteet näkyivät jo varhaisimmissa suunnitelmissa; eräs huomattavimmista muutoksista suunnittelun aikana liittyi kamarimusiikkisaliin, joka oli sijoitettu alkuperäisessä suunnitelmassa suuren konserttisalin tapaan rakennuksen massasta selkeästi poikkeavaksi, korkeaksi osaksi.
Finlandia-talon pääjulkisivu on Aallon keskustasuunnitelman mukaisesti Töölönlahdelle päin, aiotun Terassitorin suuntaan. Töölönlahden puoleinen alin kerros oli varattu autoliikenteelle keskustasuunnitelman ajatusten mukaisesti; Finlandia-talon kunkin osan omien sisäänkäyntien eteen saattoi ajaa suoraan autolla.
Ylempi kerros koostuu sisääntuloauloista jotka avautuvat rakennuksen molemmille puolille, Mannerheimintien puolella suoraan Hesperian puistoon. Sisääntulokerroksessa sijaitsevat myös vaatenaulakot sekä muita aputiloja.
Leveät portaat johtavat sisääntulokerroksesta ylös konserttisalin lämpiöön jonka yksityiskohdat, kuten materiaalivalinnat viittaavat Välimeren maiden kulttuuriin. Aallon toimistossa Finlandia-talon sisustusta suunnittelivat ainakin sisustusarkkitehti Pirkko Söderman ja arkkitehti Elissa Aalto.
Muodoltaan viuhkamaisen, epäsymmetrisen konserttisalin arkkitehtonista ideaa ja akustiikkaa tutkittiin huolellisesti jo luonnosteluvaiheessa. Seinäreliefejä ja muita yksityiskohtia tutkittiin myös pienoismallien avulla. Konserttisalissa on 1750 paikkaa ja pienemmässä, akustisilla kattoelementeillä varustetussa kamarimusiikkisalissa on 350 paikkaa.
Finlandia-talo vihittiin käyttöön joulukuussa 1971. Kongressisiipi oli käyttövalmis 1975 ja siihen kuuluu erillisen aulan lisäksi useita kongressikäyttöön sopivia tiloja. Siiven fasadin muoto mukailee tontilla sijaitsevaa puustoa.
Ravintola Savoyn sisustus
Ravintola Savoy avattiin kesäkuussa 1937 Teollisuuspalatsi-nimisen liike- ja konttorirakennuksen Etelä-Esplanadin ja Kasarmikadun kulmaan. Harry Gullichsen, A. Ahlströmin johtaja, palkkasi Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuksen 7. ja 8. kerroksen ravintola- ja juhlatilojen sisustuksen. Ravintolan sisustus toteutettiin Artekin piirustuskonttorissa.
Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat ravintola Savoyn sisustuksen yhdessä. Heidän tavoitteenaan oli luoda intiimi ravintola Helsingin kattojen ylle. Ravintolan kattoterassilta avautuukin näkymä puiston ylitse kaupungin keskustaa kohti. Kattoterassi suunniteltiin alunperin kolmiosaiseksi, joista yksi osa oli japanilaistyylinen, toinen eteläeurooppalainen ja kolmas tyyliltään skandinaavinen. Ravintolan sisustus suunniteltiin kokonaisuudessaan verhoja ja astioita myöten. Savoyn sisustuksessa käytettiin myös runsaasti eri puulajeja. Ravintolan kotoinen tunnelma luotiinkin esimerkiksi ravintolan seinien ja katon koivuvanerilla. Ravintolan kalusteet olivat suurimmaksi osaksi Artekin tuotantoa. Ravintola sisustettiin muun muassa Aino Aallon klubituoleilla sekä Alvarin suunnittelemilla Kultakello-valaisimilla. Alkuperäisessä asussaan hyvin säilynyt Savoy toimii edelleen ravintolana ja sen suosion yhtenä salaisuutena onkin ravintolan ajaton ja pelkistetty funktionaalinen tyyli.
Savoy-maljakko
Vuonna 1936 Alvar Aalto osallistui Karhula-Iittalan lasitehtaan järjestämään kilpailuun. Aalto voitti kilpailun ”Eskimoerindens skinnbuxa” -lasisarjalla. Kilpailun voittamisen jälkeen Aallon suunnittelemat lasiesineet olivat esillä Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Tämän jälkeen Aallon suunnitelmia lasiesineitä tilattiin ulkomaita myöten. Ravintola Savoy tilasi tuolloin myös käyttöönsä valikoiman, jolloin Aallon maljakko päätyi osaksi ravintolan sisustusta. Samalla ravintolan nimi Savoy vakiintui myös Aallon maljakon kutsumanimeksi.
Sähkötalo, Helsingin Energia
Sähkötalo suunniteltiin silloisen Helsingin kaupungin sähkölaitoksen, nykyisen Helsingin Energian toimitaloksi Helsingin keskustaan, Kamppiin. Rakennuksen sijainti perustuu Aallon keskustasuunnitelmaan vuodelta 1961. Sähkötalo onkin Finlandia talon lisäksi ainoa rakennus, joka rakennettiin Aallon keskustasuunnitelmasta. Rakennuksen suunnittelu aloitettiin vuonna 1965 ja rakennus valmistui vuonna 1973.
Aalto suunnitteli Sähkötalon yhtenäiseksi arkkitehtoniseksi kokonaisuudeksi tontilla sijaitsevan vuonna 1939 valmistuneen Kampin sähköaseman kanssa. Kampin sähköaseman on suunnitellut Gunnar Tacher. Rakennukset yhdistää kattolinja. Sähkötalo onkin hieno esimerkki uudisrakennuksen yhdistämisestä saumattomasti varhaisempaan rakennukseen. Sähkötalo on nykyään olennainen osa Kampin alueen maisemaa.
Sähkötaloon sijoitettiin alunperin pääkonttorin lisäksi sähkön- ja lämmöntuotannon keskusvalvomot, sähköasema sekä asiakaspalvelupiste. Katutasoon suunniteltiin asiakaspalvelukerros ja ylemmät kerrokset varattiin toimistotiloille. Ylimpään kerrokseen tulivat neuvottelutilat sekä henkilökunnan ruokala. Katutason asiakaspalveluhalli suunniteltiin kattoikkunat. Sähkötalon kattoikkunat ovat samankaltaiset kuin esimerkiksi Aallon suunnittelemassa Kansaneläkelaitoksessa.
Sähkötalo oli myös Aallolle tyypillinen kokonaistaideteos, jossa myös rakennuksen alkuperäinen sisustus oli kokonaan Aallon toimiston suunnittelema. Vuosien saatossa Sähkötalon sisustus on kuitenkin muuttunut käyttäjiensä mukana mutta joissain paikoin on palattu takaisin alkuperäiseen sisustukseen. Rakennuksen julkisivut ovat poimutettua kuparipeltiä. Julkisivun nykyinen valaistus on toteutettu 1990-luvulla. Sähkötalon yhtenä sisäseinämateriaalina käytettiin myös lasitettua sauvatiililaattaa.
Sähkötalon kokonaisuus on kuitenkin säilyttänyt yhtenäisen ilmeensä vaikka myös Helsingin Energia on kehittänyt toimintaansa vuosien saatossa muun muassa uusimalla tekniikkaansa. Rakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa todennäköisesti koska se on ollut pitkään saman omistajan hallussa.
Sähkötaloa ympäröivä kaupunkimaisema on myös muuttanut muotoaan vuosien aikana. Viimeisimpänä muutoksena oli Kampin liikekeskuksen rakennustyöt, jotka valmistuivat vuonna 2006. Sähkötalo on nykyisin osin liitetty Kampin kauppakeskukseen. Sähkötalon ja Kampin keskuksen välille rakennettiin tuolloin myös maanalainen sisäyhteys. Muutostöiden jälkeen Sähkötalon sydämeen, entiseen asiakaspalveluhalliin sijoitettiin kahvila, joka palvelee asiakkaita ympäri vuoden.
Rautatalo
Rautatalo valmistui vuonna 1955 Helsingin ydinkeskustaan. Rakennus sai nimensä siihen sijoittuneesta Rautakauppojen keskusjärjestöstä.
Aikanaan edistyksellisen liikerakennuksen sisätilat suunniteltiin huolellisesti yksityiskohtia myöten. Kadun puolella Aalto halusi liittää rakennuksen kupariverhoillun julkisivun harmonisesti viereiseen Eliel Saarisen vuonna 1920 suunnittelemaan rakennukseen.
Rakennuksen pääteema on suuri valopiha jonka ympärille sisätilat kiertyvät. Alakerroksiin sijoitettiin myymälätiloja. Toimistokerrokset rakentuvat katetun marmoripihan ympärille. Kattoikkunoista luonnonvalon saava valopiha viittaa detaljeineen Välimeren maiden arkkitehtuuriin. Keskeisin tila on toisesta kerroksesta ylöspäin aukeava valo- eli marmoripiha.
Rautatalo ja osa sen arvokkaista sisätiloista suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1991. Rakennus on edelleen käytössä liikerakennuksena. Rakennuksen valopihalla toimii nykyään myös yleisölle avoin kahvila, joka on osin sisustettu Aalto-kalustein.
Kirjatalo
Kirjatalo sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa samassa korttelissa Aallon suunnitteleman Rautatalon kanssa. Akateeminen Kirjakauppa muutti rakennukseen lokakuussa 1969 ja se on edelleen alkuperäisessä käytössään.
Tontin omistaja Oy Stockmann Ab järjesti arkkitehtuurikilpailun rakennuksen suunnittelusta vuosina 1961–62. Aalto voitti kilpailun ehdotuksellaan, jossa hän hyödynsi samoja ideoita kuin lähellä sijaitsevassa Rautatalossa.
Keskuskadun puoleisen kuparipäällysteisen julkisivun suunnittelussa on otettu huomioon viereisen rakennuksen julkisivu. Rakennuksen keskeinen sisätila, keskushalli, vastaa idealtaan Rautatalon marmoripihaa. Keskushalli saa luonnonvaloa prismanmuotoisista kattoikkunoista. Lattia ja keskushallia kiertävien parvekkeiden kaiteet ovat Carraran marmoria.
Sisätiloihin on tehty muutoksia. Osa ylempien kerrosten alkujaan toimistokäytössä olleista tiloista on otettu kirjakaupan käyttöön. Talo on avoinna kirjakauppana. Rakennuksessa on myös kaksi kahvilaa. Toisen kerroksen Cafe Aalto on osin sisustettu Rautatalon kahvilan alkuperäisillä Aalto-kalusteilla.