Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakennuksista ensimmäisenä toteutui kirjastotalo, joka valmistui vuonna 1965.
Rovaniemen kirjasto koostuu kahdesta yhteen liitetystä osasta: viuhkamaisesta kirjastosalista sekä pitkänomaisesta, suorakulmaisesta toimistosiivestä. Kirjaston sisätilojen suunnittelussa noudatettiin Aallon kirjastoille tyypillistä ideaa, jossa kirjaston lukutilat sijoitettiin muuta kirjastosalia alemmalle tasolle, omiin syvennyksiinsä. Salin viuhkamaisen muodon tavoitteena on mahdollistaa henkilökunnalle esteetön näkymä koko saliin. Kirjastosalin lisäksi rakennus sisältää muun muassa musiikkikirjaston, lehtisalit, näyttely- ja auditoriosalin sekä lastenosaston.
Luonnonvalo ja valaistus olivat tärkeässä asemassa kirjaston suunnitelmissa. Epäsuoraa luonnonvaloa tiloihin tuovat erilaiset ylä- ja kattoikkunat sekä poikkeuksellisen monenlaiset kiinteät erikoisvalaisimet. Tämä luo rakennukseen hienon tunnelman vaihtuvassa pohjoisen valossa kaamoksesta yöttömään yöhön. Osa kirjaston kalusteista ja valaisimista on Artekin vakiomalleja, mutta Aallon toimisto suunnitteli taloon myös erikoiskalusteita sekä ainakin 10 erilaista valaisinmallia.
Rovaniemen kirjasto on toistaiseksi suljettu peruskorjauksen vuoksi. Peruskorjauksen on määrä valmistua kesällä 2025.
Jyväskylän työväentalo oli vastavalmistuneelle Alvar Aallolle ensimmäinen merkittävän julkisen rakennuksen suunnittelutehtävä. Rakennuspiirustukset ovat vuodelta 1924, ja talo valmistui seuraavana vuonna. Työväentalosta tuli Aallon läpimurtotyö ja sitä pidetään Aallon klassistisen kauden merkkiteoksena. Työväentalo on myös rakennushistoriallisesti aikakautensa merkittävämpiä rakennuksia. Työnväentalo suojeltiinkin asemakaavassa jo 1970-luvun alussa. Keski-Suomen lääninhallitus asetti rakennuksen suojeltavaksi vuonna 1978 ja Valtioneuvoston suojelupäätöksen rakennus sai vuonna 1986.
Rakennuksen katujulkisivu muodostuu pylväikön rajaamasta lasiseinästä, jonka takana on ravintola- ja kahvilatiloja. Sen monumentaalinen portaikko johtaa lämpiöstä ala-aulaan ja edelleen ulos. Lähes ikkunattomassa yläkerrassa on suuri juhlasali poliittisia tapahtumia ja teatteriesityksiä varten.
Aino ja Alvar Aalto myös suunnittelivat sisustuksen ja valaisimet varta vasten tähän rakennukseen. Jyväskylän työväenteatteri sekä Jyväskylän kaupunginteatteri esiintyivät lavalla, kunnes uusi kaupunginteatterirakennus valmistui 1982. Nykyään rakennuksen tiloja käytetään pääosin kokous- ja juhlatilaisuuksissa.
Työväentalon perustukset muurattiin syyskuun 22. päivänä 1924. Rakennuksen kivijalkaan kätkettiin Työnvoima-lehden vanhoja numeroita sekä yhdistyksen 35-vuotishistoriikki, valokuvia sekä rahaa. Työväentalo vihittiin käyttöön 12.-13.9.1925.
Rakennus poikkesi valmistusaikanaan voimakkaasti silloisesta katukuvasta. Työväentalossa on selkeitä 1920-luvun klassismin tyylipiirteitä. Rakennuksen pääsisäänkäynnin yllä on baldakiini ja sen julkisivua koristaa toscanalaiset pylväiköt, palladiolainen paraati-ikkuna sekä medaljonki yksityiskohdat. Rakennuksen sisällä on myös pyöreä atriumin kaltainen ravintolatila. Varhaisissa luonnoksissa esiintyvää pitkää pylväikköpihaa ei koskaan rakennettu.
Työväentaloa on kunnostettu vuosien saatossa paljon ja siihen on tehty muutoksia useaan kertaan vuosikymmenten aikana. Muun muassa ensimmäisen kerroksen ravintola- ja kahvilatilat on aikojen saatossa remontoitu ja sisustettu uudelleen. 1980-luvulla tehtiin suuri restaurointi rakennuksen sisätiloissa ja tiloja palautettiin tuolloin lähellä alkuperäistä ilmettä. Viimeisin peruskorjaus valmistui vuonna 2008, jolloin Aalto-sali peruskorjattiin.
Wolfsburgin kulttuurikeskus Saksassa (Alvar Aalto Kulturhaus) suunniteltiin pienehköön saksalaiseen, autoteollisuuden ympärille rakennettuun kaupunkiin. Alvar Aalto valittiin rakennuksen suunnittelijaksi sillä nuori kaupunki halusi nostaa profiiliaan.
Rakennukseen suunniteltiin tilat kaupunginkirjastolle, kansankorkeakoululle ja nuorisokeskukselle. Nämä kolme eri toimintoa sijoitettiin taidokkaasti yhden katon alle siten että jokainen niistä sai omanlaisensa tilat veistoksellisen julkisivun takana. Kaupunginkirjasto on nykyään ainoa kulttuurikeskuksen alkuperäisistä toimijoista. Rakennuksessa sijaitsee kirjaston lisäksi muun muassa erilaisia liiketiloja, kuten ravintola nimeltä Aalto.
Yksi rakennuksen erityispiirteistä on sen ainutlaatuinen muoto. Rakennuksen julkisivun sommittelu on hyvin geometrinen. Rakennus näyttäytyy kuin se olisi sarja kuusikulmaisia massoja puristettuna yhteen rakennuksen muodostamiseksi.
Kulttuurikeskuksen suunnittelussa Aallolla oli mahdollisuus toteuttaa kokonaistaideteoksen ideaa tinkimättömästi tilaajan salliessa budjetin ja aikataulun ylitykset. Tiloissa on myös persoonallisia ratkaisuja, kuten kattoterassin viereinen avattavalla katolla ja tulisijalla varustettu atriumpiha. Myös rakennuksen monet kattoikkunat tuovat luonnonvalon sisätiloihin.
Rakennuksen julkisivu on Carraran marmoria, sisätilat pääasiassa graniittia ja puuta. Rakennuksen rikkaat yksityiskohdat kuten ovenkahvat ja kiinteät valaisimet sekä myös huonekalut olivat Aallon suunnittelemia. Rakennuksessa on nähtävillä edelleen monia Aallon suunnittelemia kalusteita.
Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen laaja hallinto- ja kulttuurikeskus on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen maailmassa. Hallinto- ja kulttuurikeskus koostuu kuudesta rakennuksesta, jotka sijaisevat Seinäjoen keskustassa kävelyetäisyydellä Seinäjoen rautatieasemalta.
Opastetun kävelykierroksen aikana vieraillaan muun muassa Lakeuden Ristin kirkossa, Seinäjoen kaupungintalolla sekä Seinäjoen kaupunginteatterissa. Aallon suunnittelemien rakennusten ohella tutustutaan myös vuonna 2012 valmistuneeseen arkkitehtonisesti näyttävään Apila-kirjastoon, joka sijaitsee aivan Aalto-keskuksen vieressä. Apila-kirjasto on liitetty Aallon kirjastoon yhdyskäytävällä. Oppaan johdolla vieraillaan myös Aallon kirjastossa, jossa tutustutaan esillä olevaan laajaan Alvar Aallon lasikokoelmaan.
Lappia-talo on osa Alvar Aallon suunnittelemaa Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskusta, Aalto-keskusta. Rakennus on tunnettu Rovaniemen maamerkki.
Lappia-talo rakennettiin kahdessa osassa. Ensimmäinen muun muassa musiikkiopiston sisältävä osa valmistui vuonna 1972 ja rakennuksen teatterin käytössä oleva pääosa vuonna 1975. Lappia-talo jäi viimeiseksi rakennukseksi, jonka Alvar Aalto näki valmistuvan ennen kuolemaansa.
Lappia-talon kumpuileva kattorakenne muistuttaa Lapin tunturimaisemaa. Katon kaarevia muotoja valaistaan eri värein, ja ilta-asussaan Lappia-talo on erityisen upea näky. Lappia-talo on Aalloille ominainen kokonaistaideteos. Aallon toimistossa suunniteltiin paitsi rakennus myös sisustus ja kalusteet. Ulkopuolelta rakennus on verhoiltu vaaleilla keraamisilla sauvatiilillä. Rakennuksen sisätilojen lattiapintoja päällystää Lapin marmori ja sisäseiniä koristavat tummat kiiltävät koboltinsiniset sauvatiilet.
Lappia-talon ainutlaatuinen arkkitehtuuri on erityisesti kulttuuritoimijoiden käyttöön suunniteltu. Lappia-talossa toimivat tällä hetkellä Rovaniemen teatteri / Lapin alueteatteri, Lapin musiikki- ja tanssiopisto sekä Rovaniemen kuvataidekoulu. Vuosien saatossa siellä ovat toimineet myös muun muassa Lapin alueradio sekä Lapin maakuntamuseo.
Rakennuksen kattava peruskorjaus valmistui vuonna 2015.
Seinäjoen Suojeluskuntatalon tilaajana oli Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiiri, joka käytti kolmikerroksista rakennusta useisiin eri tehtäviin. Päärakennuksessa toimivat alunperin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin ja Lotta Svärd -järjestön toimistot. Talon ylin kerros oli asuinkäytössä.
Suojeluskuntatalon päärakennuksen kivirakenteinen, puoliksi maanalainen pohjakerros sisältää pyöreän kokoussalin, aulan ja naulakkotilat. Puurakenteisissa yläkerroksissa sijaitsevat toimistotilat ja ylimpänä asuintilat, joihin on erillinen sisäänkäynti rakennuksen päädystä. Päärakennuksen lisäksi suunniteltiin kaksikerroksinen piharakennus, jossa on autotalli, sauna, pesutupa ja asevarasto sekä neljä pientä asuntoa yläkerrassa. Piha-alueen toiseen laitaan rakennettiin myöhemmin matala puinen varasto. Pihaa ajateltiin käytettäväksi harjoitus- ja paraatialueena.
Toisen maailmansodan jälkeen siirtyi muuhun käyttöön. Vuosikymmenten varrella rakennuksessa ovat toimineet muun muassa Nuorisoseuraliitto, koulu sekä matkatoimisto. Rakennusta hallinnoi nykyään Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo ja siellä toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo. Päärakennuksessa sijaitsevat näyttelytilat, kokoustila, info ja museokauppa. Piharakennuksessa on myös näyttelytiloja sekä museon toimisto.
Suojeluskuntatalo on säilynyt muuttumattomana nykyhetkeen ja sen rakennukset pihapiireineen suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 2002.
Rakennustyyliltään Suojeluskuntatalo on pohjoismaista klassismia, jossa on myös piirteitä pohjalaisesta rakennusperinteestä. Päärakennuksen epätavallinen porrashalli, julkisivun pilasterit sekä pompeijilaistyylisesti maalattu kokoussali tekevät rakennuksesta erään Aallon uusklassistisen kauden päätöistä. Aalto suunnitteli myös osan sisustuksesta kuten huonekaluja, valaisimia ja muita yksityiskohtia.
Alkuperäisen suunnitelman loggiaportaikkoa päädyn sisäänkäynnin yhteyteen ei toteutettu.
Rakennuksen sisäpihalla on kuvanveistäjä Pentti Papinahon tekemä valtakunnallinen Suojeluskuntalainen-patsas sekä Suojeluskuntapoika ja Lotta -reliefi.
Seinäjoen kirjasto suunniteltiin osaksi Seinäjoen Aalto-keskustaa ja se valmistui vuonna 1965. Alunperin yleisö- ja työtilat olivat pääosin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Kirjaston alakerrassa oli varasto- ja näyttelytiloja. Aallolle tyypillisesti myös kirjaston kiintokalusteet, huonekalut sekä valaisimet suunniteltiin osaksi rakennuskokonaisuutta.
Aallon kirjasto toimi Seinäjoen pääkirjastona vuoteen 2012 kunnes uusi pääkirjasto Apila valmistui. Apila ja Aallon kirjasto yhdistettiin toisiinsa maanalaisella käytävällä, jolloin kulku rakennusten välillä myös mahdollistettiin. Apilan valmistumisen jälkeen aloitettiin Aallon kirjaston remontti, jonka aikana rakennuksen alkuperäinen asu palautettiin. Aallon kirjaston peruskorjaus valmistui keväällä 2015 ja sitä pidetään hyvin onnistuneena ja esimerkillisenä. Remontin aikana myös lukusalin kalusteet ja valaisimet kunnostettiin ja palautettiin alkuperäisille paikoilleen. Nykyään kirjaston tiloissa toimii maakuntakokoelma, sukututkimus sekä erillinen lasten osasto. Niiden lisäksi kirjastoon on sijoittu kirjallisuus koskien arkkitehtuuria, kansantiedettä, taidetta sekä historiaa.
Aallon kirjaston entisessä lehtienlukusalissa ja lainaus-palautuspisteessä on nykyään nähtävillä mittava Aalto-lasikokoelma. Lasikokoelman omistaa Seinäjoen kaupunki.
Aallon kirjaston julkisivu on hyvin pelkistetty ja sitä hallitsee säleikköjen peittämät ikkunanauhat. Rakennuksen nähdään edustavan vapaamuotoista salikirjastotyyppiä. Aallolle tyypillisesti myös rakennuksen valaistukseen ja luonnonvalon hyödyntämiseen kiinnitettiin erityistä huomioita rakennusta suunniteltaessa. Kirjaston lainaustiski sijaitsee keskellä rakennusta ja sen takaa löytyy Aallon kirjastoille tyypillinen laskettu lukusali. Rakennuksen pohjapiirustuksessa yhdistyvät toisiinsa viuhkan ja suorakaiteen muodot, jotka myös helpottavat valvontaa kirjaston tiloissa.
Detmeroden asuinalue liittyy Wolfsburgin teollisuuskaupunkiin, jonne Aalto suunnitteli kulttuurikeskuksen 1958 ja Pyhän Hengen kirkon 1960. Vuonna 1963 Aalto kutsuttiin suunnittelemaan kirkko ja seurakuntakeskus puiston ja vilkkaan ostoskeskuksen väliseen tilaan Detmeroden alueelle. Kirkon oli tarkoitus palvella myös maallisia tilaisuuksia kuten konsertteja, ja sen pääsisäänkäynti avautui suoraan ostoskeskuksen aukiolle. Istumapaikkoja voi tarvittaessa lisätä 250:stä aina kuuteensataan saakka.
Katkaistun kiilan muotoisen kirkon katto viettää loivasti. Katossa on yhdeksäntoista pyöreää akustista heijastinta, halkaisijaltaan 250 cm, jotka luovat leijuvan vaikutelman. Alttarin lähellä on krypta, joka on varattu pelkästään intiimeihin kirkollisiin seremonioihin kuten häihin ja ristiäisiin. Lasitetun sisäänkäyntijulkisivun oikealla puolella kohoaa erikoinen kellotorni. Se koostuu kahdestatoista tasakorkeasta betonipylväästä, joiden väliin kellot on ripustettu porrastettuun muodostelmaan. Kirkon julkisivu on Carraran marmoria ja ikkunaton. Julkisivun ikkunattomuudella nähdään olevaan symbolinen merkitys, se on kuin vastustaisi kauppakeskuksen vilskettä seiniensä ulkopuolella.
L:n muotoiseen seurakuntakerrokseen kirkon länsipuolella pääsee myös ostoskeskusaukiolta. Kahdeksankulmainen seurakuntasali ja luokkahuoneet ovat suoraan seurakuntakeskuksen tilavan sisääntulohallin yläpuolella. Kompleksiin kuuluu myös nuorisotiloja, kirkkoherran toimisto sekä asuintilat kirkkoherralle ja suntiolle. Seurakuntakeskus rakennettiin vuosien 1965 ja -68 välillä.
Alvar Aallon suunnittelemaan rakennuskokonaisuuteen kuuluu kirkko, seurakuntarakennus, pappila ja lastentarha. Rakennukset muodostavat tiiviin ryhmän, joka kääntää selkänsä muuhun ympäröivään maisemaan, samalla luoden sisäpihamaisen rakennuskokonaisuuden. Aalto aloitti työt kokonaisuuden parissa tammikuussa 1960, mutta se noudatti pääpiirteittäin Aallon ehdotusta kansainväliseen tanskalaiseen kirkkokilpailuun vuodelta 1958.
Pyhän Hengen kirkko avautui yleisölle vuonna 1962. Kirkkosalin hallitseva teema on katto, joka kohoaa alttarin takaa lattiatasosta korkeaksi holviksi. Pitkittäislaudoitus levittäytyy viuhkamaisesti betonirakenteen lomassa peittämään koko kattopinnan. Kattorakenteen ensisijainen syy on akustiikassa mutta sen on arvioitu symboloivan myös kättä, joka suojelee kirkonkävijöitä.
Kirkon korkealle sijoitetut ikkunat taittavat aamu- ja iltapäiväauringon epäsuoraksi hajavaloksi. Alttarin oikealla puolella on kattoikkunan valaisema kastekappeli, joka ulkopuolelta antaa vaikutelman rakennukseen liitetystä tornista. Kirkon 32 metriä korkea kellotorni muodostuu kahdesta pystysuuntaisesta betonilevystä ja neljästä hyllystä niiden välissä.
Seurakuntakeskus on viuhkanmuotoinen, yksikerroksinen rakennus, jossa on kaksi luokkahuonetta rippikoululaisille, sali, kokoushuone, kerhohuone ja keittiö, kaikki sisäänkäynnin ympärille ryhmiteltyinä. Pappila on puolitoistakerroksinen suorakulmio, jossa on toimistotilojen lisäksi neljä asuntoa seurakunnan virkailijoille.
Alvar Aallolla oli läpi elämän vahvat siteet Lappiin. Aallon toiminta Rovaniemellä alkoi Lapin sodassa tuhotun kauppalan raunioilta. Toinen maailmansota päättyi Lapissa lähes täydelliseen tuhoon. Rovaniemellä 90 prosenttia rakennuskannasta tuhoutui, ja edessä oli valtava jälleenrakennusurakka. Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimiston työtä johti Alvar Aalto.
Vuonna 1945 Aalto piirsi Rovaniemelle kuuluisan poronsarviasemakaavan, jonka perusideana olivat sekä vahva sitoutuminen luontoon että joustavuus. Kaavassa korostuu Rovaniemen asema Pohjois-Suomen liikenteellisenä solmukohtana. Kaava on saanut nimensä kartalle piirtyvästä hahmosta. Pohjoiseen, länteen sekä etelään vievät tiet puistoineen muodostavat poron sarvet ja rajaavat samalla kaupungin keskustaa, joka yhdessä Ounas- ja Kemijokien kanssa muodostaa poron pään. Keskustan urheilukenttä on poron silmä. Aallon alkuperäinen poronsarvikaava ei toteutunut sellaisenaan, mutta poron hahmo on edelleen tunnistettavissa.
Aallon päätyö Rovaniemellä on kaupunginkirjaston, kongressikeskus Lappia-talon sekä kaupungintalon muodostama hallinto- ja kulttuurikeskus – Aalto-keskus – joka sai perustansa jo poronsarviasemakaavassa. Aalto suunnitteli Rovaniemelle myös asuin- ja liikerakennuksia. Korkalorinteen puistomaista asuinaluetta kutsutaan Rovaniemen Tapiolaksi. Rovaniemen keskustaan Aalto suunnitteli useita rakennuksia Ahon liikemiessuvulle, niin liike- kuin asuinkäyttöön.
Koe Aallon arkkitehtuurin keskittymät Jyväskylässä ja Seinäjoella, joiden kaupunkikuvaan Alvar Aalto jätti lähtemättömän jäljen.
Seinäjoen kulttuuri- ja hallintokeskus on Aallon keskustasuunnitelmista kokonaisvaltaisimmin toteutunut, Jyväskylässä taas on eniten Aallon rakennuksia koko maailmassa.
Alvar ja Gösta –kokonaisuus avaa huikean näköalan suomalaiseen tapaan elää ihmisen kokoista elämää vuorovaikutteisesti luonnon kanssa. Se tarjoaa elämyksiä kaikille kulttuurin ystäville ja heille, joilla on halu tutustua lähemmin suomalaisuuteen keskellä kauneinta Järvi-Suomea, jonka vesistöt ja metsät ovat alati läsnä tällä matkalla.