Theme: Urheilurakennukset

Helsingin designaarteista Seinäjoen Lakeuden Ristiin ja Jyväskylän Aallon perintöön

Aalto-teemainen matkasi alkaa Etelä-Suomesta, missä voit tutustua arkkitehtiin liittyviin ikonisimmista kohteisiin. Helsingissä Finlandia-näyttely tarjoaa inspiroivan johdatuksen Aallon elämään, ajatuksiin ja kulttuuriseen vaikutukseen. Vierailu Aallon kotitalossa ja ateljeessa avaa intiimimmän näkökulman hänen arkeensa ja luovaan työskentelyynsä. Pääkaupungista matka jatkuu Iittalan Lasikylään ja Lasimuseoon, jotka ovat olennaisia kohteita Aallon muotoiluperinnön ja maailmankuulujen lasiesineiden käsityötaidon ymmärtämisessä.

Sieltä matka jatkuu pohjoiseen kohti Keski-Suomea ja Pohjanmaata, missä voit lähteä kiehtovalle arkkitehtuurikierrokselle lukuisiin Alvar Aallon suunnittelemiin rakennuksiin.

Saapuessasi Seinäjoelle huomio kiinnittyy heti kaupungin maamerkkiin, Lakeuden Risti -kirkkoon, jonka vaikuttava 65 metriä korkea ristimäinen kellotorni hallitsee kaupunkikuvaa. Kirkko on todellinen arkkitehtoninen kannanotto, ja sitä edustaa avara aukio, joka johdattaa vierailijat sen rohkean julkisivun äärelle. Muita Aallon suunnittelemia kohteita Seinäjoella ovat Seinäjoen kaupunginkirjasto, hallinto- ja kulttuurikeskus sekä Suojeluskuntatalo.

Seinäjoelta matka jatkuu Alajärvelle, missä voit tutustua Aalto-keskukseen. Se muodostuu vaikuttavasta kokonaisuudesta Aallon töitä: kaupungintalo, seurakuntakeskus, nuorisoseurantalo, aluesairaala, Aallon veljelleen suunnittelema asuinrakennus Väinölä sekä hänen toimistonsa suunnittelema Alajärven kirjasto. Kaikkiaan Alajärvellä on 11 Aalto-kohdetta, joista keskeisiin kuuluvat tunnettu Nelimarkka-museo ja Aaltojen sukuhauta.

Lopuksi saavut Jyväskylään, missä sijaitsee paitsi Aalto2-museokeskus – johon kuuluvat Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo – myös AaltoAlvari-uimahalli, Aallon suunnittelema ainutlaatuinen kokonaisuus. Kaupungissa ja sen ympäristössä on yhteensä noin 30 Aallon suunnittelemaa kohdetta, joihin kuuluvat muun muassa Muuramen kirkko ja Säynätsalon kunnantalo. Jyväskylä on erityisen merkittävä Aallon elämässä, sillä siellä hän opiskeli, perusti perheensä ja aloitti arkkitehdin uransa.

Aalto-matkat 2026: kuratoidut elämykset arkkitehtuurin ystäville

Tässä katalogissa esitellään kuratoitu valikoima kohteita, joissa arkkitehtuuri on läsnä osana arkea, työtä, juhlaa ja matkantekoa. Reitti vie suuriin ja pieniin rakennuksiin, joihin liittyy kokemuksia asumisesta, oppimisesta, hallinnosta, teollisuudesta ja parantamisesta. Moniin paikkoihin voi myös pysähtyä pidemmäksi aikaa – yöpyä, saunoa, syödä tai vain olla.

Alvar Aallon suunnittelemissa rakennuksissa ihmisen mittakaava näkyy yksityiskohdissa: kaiteessa, ovessa, portaikossa, valon suunnassa tai näkymässä ikkunasta. Monissa kohteissa kulkee mukana myös Aino ja Elissa Aallon kädenjälki. Suunnittelutyö jatkui vuosikymmenten ajan ja ulottui koteihin, kirkoille, yliopistoihin, tehtaisiin ja kulttuuritaloihin.

Alvar Aalto -reitti on osa Euroopan neuvoston kulttuurireittien verkostoa. Sen kautta Aallon ajattelu liittyy osaksi eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kohteita löytyy eri puolilta Suomea, mutta myös Ranskasta, Italiasta ja Saksasta. Reitti kasvaa koko ajan – yhdessä jäsenkohteiden, paikallisten toimijoiden ja matkailuyritysten kanssa.

Tämä julkaisu auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ja löytämään omaan matkaan sopivan tavan kulkea. Kaikki reitin kohteet ovat saavutettavissa ilman kiirettä. Useimmat niistä elävät edelleen – niissä työskennellään, opiskellaan, keskustellaan, levätään.

Autamme sinua navigoimaan tällä matkalla ja löytämään, miten Aallon visio voi muuttaa paitsi fyysisiä tiloja myös tapaa, jolla koet koko maailman.

Pääset lataamaan englanninkielisen pdf-katalogin tästä: Alvar Aalto Route Matkailutuotteet

AaltoAlvari uimahalli

AaltoAlvari on ainoa Alvar Aallon suunnittelema uimahalli. Uimahallissa on myös kuntosali, sisäliikuntasali sekä kahviopalvelut. Uimahalli nivoutui osaksi Jyväskylän korkeakoulun arkkitehtuurikilpailun suunnitelmia. Se on nykyään myös tärkeä osa Jyväskylän kaupungin tarinaa suomalaisena yliopistokaupunkina sekä liikuntatieteiden keskuksena. Uimahalli rakennettiin useassa eri osassa. Vanhin osa uimahallista on vuodelta 1955, jossa sijaitsee myös 25-metrinen uima-allas. Vuonna 1964 rakennettiin lastenallas ja vuonna 1975 halliin lisättiin 50-metrinen uima-allas. Kylpyläosasto valmistui vuonna 1991. Kylpyläosaston valmistumisen jälkeen uimahalli sai nimekseen AaltoAlvari.

AaltoAlvari suojeltiin rakennussuojelulain perusteella vuonna 1992, lukuunottamatta 90-luvun kylpyläosaa. AaltoAlvaria on kunnostettu vuosien saatossa vaiheittain. Ensimmäiset varsinaiset peruskorjaukset alkoivat vuonna 1998, jolloin tartuttiin 25 metrin allasosastoon. Viimeisimpänä korjauksena päättyivät vuonna 1975 valmistuneen osan työt vuonna 2013, joten enää kylpyläosa on korjaamattomassa asussaan. Kylpyläosastoon ollaan suunnittelemassa peruskorjausta lähivuosina sekä mahdollista laajennusosaa. Suunnitellut peruskorjauksen tavoitteena on tehdä AaltoAlvarista Suomen johtava vesiliikuntakeskus, jossa viihtyvät niin Jyväskylän kaupungin asukkaat ja eri lajien harrastajat kuin myös matkailijat.

Uimahallien rakentaminen yleistyi Suomessa 1950-luvulla, jolloin niiden taustoihin ja rahoitukseen liittyi erilaisia järjestelyjä. Jyväskylässä halli oli Kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hanke, jota kaupunki tuki osaltaan ja valtio veikkausvoittovaroin. Samoihin aikoihin kuin korkeakoulun arkkitehtuurikilpailua valmisteltiin vuonna 1950, ylioppilaskunta suunnitteli uudisrakennuksiin liittyvää hallia Ilmari Niemeläisen kanssa. Tämä oli arkkitehti ja olympiatason uimari. Arkkitehtuurikilpailun yhteydessä halli nivoutui osaksi Kasvatusopillisen korkeakoulun suunnitelmia.

Voimistelurakennukset ja uimahalli esiintyvät arkkitehti Alvar Aallon johdolla tehdyssä kilpailuehdotuksessa ”URBS” jo luonnosvaiheessa. Niiden sijoittelu kampuksella oli yksi Aallon ehdotuksen vahvuuksista, jotka toivat hänelle voiton ja suuren suunnittelutyön. ”Voimistelusaleista uimahalleineen muodostettu urheilutalo liittyy kauniisti alueen keskellä olevaan urheilukenttään sulkematta avonaista laaksomaisemaa ja soveltuu sijainniltaan edullisesti mahdolliseen korkeakoulun ulkopuoliseen käyttöön”, kehui tuomaristo pöytäkirjassaan.

Kilpailun jälkeisessä toteutussuunnittelussa uimahallin koko kasvoi. Se eriytyi toiminnallisesti voimistelurakennuksista saaden katsomon sekä oman puku- ja pesuhuonekokonaisuutensa – tosiaan vain yhden. Toisen voimistelurakennuksen pesuhuoneesta oli kulku uimahalliin, mutta käytännössä eri sukupuolet käyttivät hallia omissa vuoroissaan. Uimarit pääsivät halliin 19.9.1955, jolloin Jyväskylässä avautui maamme toinen kunnallinen uimahalli.

Espoo ja Otaniemen yliopisto­kampus

Helsingin länsipuolella oleva Espoo on osa pääkaupunkiseutua. Alvar Aallon tunnetuin työ Espoossa on Otaniemen yliopistokampus, joka tunnetaan nykyisin nimellä Aalto-yliopisto. Teknilliseksi korkeakouluksi valmistuneen alueen esikuvana olivat amerikkalaiset yliopistokampukset, jotka saivat suomalaisen vastineensa Aallon toteuttamana. Lähellä Helsinkiä sijaitseva alue on aktiivisen täydennysrakentamisen kohteena, mutta Aallon suunnittelemat rakennukset ovat edelleen alkuperäistä vastaavassa käytössä.

Otaniemen ytimessä on 1950-luvulta lähtien rakennettu puistokampus, jossa on Alvar Aallon suunnittelema asemakaava ja yksittäisiä hänen ja muiden tunnettujen suomalaisten arkkitehtien, kuten Reima ja Raili Pietilän sekä Heikki ja Kaija Sirénin, suunnittelemia rakennuksia. Otaniemen kampus on osa Aalto-yliopistoa.

Otaniemestä ja läheisestä Harjuviidasta löytyy Aallon toimiston suunnittelemana useita eri rakennustyyppejä: voimalaitoksesta vesitorniin ja kauppakeskuksesta asuintaloihin. Espoon alueelle Aalto teki myös toteutumatta jääneitä asuinalueiden kokonaissuunnitelmia.

  • Teknillisen korkeakoulun päärakennus 1949/1953-65
  • Teknillisen korkeakoulun kirjasto 1964-70
  • Liikuntakeskus Otahalli 1949-52
  • Voimalaitos 1960-64

Teknillisen korkeakoulun päärakennus 1949/1953-65

Alvar Aalto voitti Espoon Otaniemeen sijoittuvan teknillisen korkeakoulun suunnittelukilpailun vuonna 1949. Päärakennuksen lisäksi tälle kampukselle suunniteltiin Aallon toimistossa useita muitakin rakennuksia. Päärakennus suunniteltiin vuosina 1953–55. Teknillinen korkeakoulu on nykyisin osa Aalto-yliopistoa ja päärakennus tunnetaan Kandidaattikeskuksen nimellä.

Rakentaminen aloitettiin vuonna 1964 ja päärakennus vihittiin käyttöönsä vuonna 1966. Se rakennettiin vanhan Otnäsin kartanon paikalle. Päärakennuksen korkealle kohoavasta, portaittain nousevasta auditoriosta tuli kampuksen kiintopiste. Amfiteatterimotiivi on usein toistuva teema Aallon arkkitehtuurissa.

Päärakennus on jaettu useammaksi rakennusyksiköksi, joiden väliin jää suojaisia pihoja. Julkisivu on verhoiltu erikoisvalmisteisella tummanpunaisella tiilellä, mustalla graniitilla ja kuparilla. Otaniemen kampuksen suunnittelu perustui jalankulun erottamiselle autoliikenteeltä. Kävelytiet yhdistävät eri laitosrakennukset toisiinsa puistomaisessa ympäristössä. Päärakennuksen sisäänkäynti on helposti saavutettava sekä auto- että kävelyreittien kautta.

Päärakennusta on myöhemmin laajennettu ja Otaniemen alue on edelleen runsaan täydennysrakentamisen kohde.

Kampusalue on avoinna vierailijoille.

Teknillisen korkeakoulun kirjasto 1964-70

Teknillisen korkeakoulun kirjasto muodostaa yhdessä päärakennuksen kanssa Otaniemen kampuksen keskuksen. Kirjasto tunnetaan nykyisin nimellä Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskus.

Sisäänkäynti punatiiliverhoiltuun rakennukseen on sekä puiston että Otaniementien puolelta. Luku- ja lainaussalit sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa. Tilan keskipiste on suuri lainaustiski, jonka vierestä pääsee portaita pitkin alempaan sisääntulokerrokseen.

Kirjaston sisätilat suunniteltiin niin, että siellä oli miellyttävä työskennellä. Lainaus- ja lukusalit saavat luonnonvaloa epäsuorasti katto- ja yläikkunoista. Aalto otti suunnittelussa huomioon myös Otaniementien liikenteen pyrkien rauhoittamaan sisätilat liikenteen häiriöiltä.

Avoinna kirjastona. Kampusalue on avoinna vierailijoille.

Liikuntakeskus Otahalli 1949-52

Otaniemen urheiluhallin suunnittelu aloitettiin vuonna 1950 ja se otettiin käyttöön Helsingin kesäolympialaisissa vuonna 1952. Rakennus tunnetaan Otahallina.

Alkujaan rakennus koostui kahdesta osasta, valkoisella tiilellä verhoillusta pienestä hallista sekä suuremmasta puurakenteisesta ja maapohjaisesta hallista. Puurakenteisen hallin kattoristikon jänneväli on 45 metriä. Hallien väliin Aalto suunnitteli katsomon.

Rakennukseen on tehty lukuisia muutoksia vuosien varrella ja se on edelleen alkuperäisessä käytössään.

Avoinna urheiluhallina.

Voimalaitos 1960-64

Keskuslämpövoimala Otaniemen yliopistokampukselle rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosina 1960–64. Yliopistokampuksen keskellä oleva voimalaitos on yksi esimerkki Aallon voimalaitosrakennuksista.

Rakennuksen julkisivu on verhoiltu punatiilellä. Suuret ikkunat keventävät voimalaitoksen rakennusmassaa. Nelikulmaisten ikkunoiden läpi voi nähdä sisälle. Tämä ilmentää modernin arkkitehtuurin romantisoivaa suhdetta tekniikkaan.

Aalto suunnitteli useita voimalaitosrakennuksia, usein teollisuuslaitosten yhteyteen. Otaniemen
voimalaitos on keskeisellä paikalla ja näyttävästi esillä. Rakennusta on laajennettu ja siihen on tehty
muutoksia vuosien varrella.

Voimalaitos on nähtävissä ulkopuolelta.

Alvar ja Gösta – kaksi mestaria

Alvar ja Gösta –kokonaisuus avaa huikean näköalan suomalaiseen tapaan elää ihmisen kokoista elämää vuorovaikutteisesti luonnon kanssa. Se tarjoaa elämyksiä kaikille kulttuurin ystäville ja heille, joilla on halu tutustua lähemmin suomalaisuuteen keskellä kauneinta Järvi-Suomea, jonka vesistöt ja metsät ovat alati läsnä tällä matkalla.