Alvar Aallon Alajärvi

Alajärvi oli arkkitehti Alvar Aallon lapsuuden kesänviettopaikka ja nuoruuden kotiseutu, joka edusti Aalloille vapaa-aikaa perheen ja sukulaisten kanssa vastapainona hektiselle työnteolle ja kilpailuteoksille. Paikkakunta oli arkkitehtimestarin puheissa henkinen koti vielä vanhuudenpäivinäkin.

Luonnonkauniisiin Alajärven maisemiin sijoittuu idyllinen ja varsin mittava Alvar Aallon tuotannon kaari – varhaisimmista töistä arkkitehtitoimiston viimeisiin.

Alajärven keskustaajama tarjoaa läpileikkauksen Alvar Aallon tuotannosta – aina nuoren arkkitehtiylioppilaan ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta ”valkoisen kauden” kautta arkkitehtitoimiston viimeiseen luomukseen. Alajärven hallinto- ja kulttuurikeskuksessa ja ympäristössä on 11 kohdetta, mukaan lukien hiljattain restauroitu Aallon veljelleen suunnittelema talo Villa Väinölä.

Alajärven rannassa sijaitsee C. L. Engelin suunnittelema Gabrielin kirkko (1836), jossa Alvar Aallolla oli nuoruudessaan vakiopaikka lehterillä. Vieressä on kaunis hautausmaa, jossa on mm. Aaltojen sukuhauta ja Alvar Aallon suunnittelemia sotahistoriallisia muistomerkkejä.

Alajärven Aalto-keskuksen muodostavat kaupungin keskustassa sijaitsevat kaupungin virastot
seurakuntatalo, nuorisoseuran talo, kunnansairaala, veljelleen suunnittelema Väinölä sekä Alvar Aallon arkkitehtitoimiston viimeistelemä kaupunginkirjasto.

Alajärven Aalto-kokonaisuutta täydentävät Alvar Aallon suunnittelemat kolme hautamuistomerkkiä sekä hänen ensimmäisen puolisonsa Ainon suunnittelema kesäasunto Villa Flora, joka on yksityisomistuksessa.

Alajärven kaupungintalon aulassa on nähtävillä Aino ja Alvar Aallon 1930-luvun lasidesign klassikkoja esittelevä Muodon vuoksi -näyttely.

Alvar Aalto syntyi Kuortaneella ja vietti kesiä Alajärvellä. Aalto suunnitteli Alajärven kohteita suurella sydämellä ja paikkakunta oli hänelle henkilökohtaisesti tärkeä. Maaseutu tarjosi Aallolle henkireiän kiireisenä luomiskautena.

Nelimarkka-museo

Alajärvellä on taiteilija-professori Eero Nelimarkan (1891-1977) rakennuttama ja hänen ystävänsä, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema vuonna 1964 avattu Nelimarkka-museo. Museo on toiminut Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseona vuodesta 1995, ja sen tehtäviin kuuluu myös pohjalaisen taiteen tunnetuksi tekeminen sekä taidekasvatus.

Nelimarkka-museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, työpajoja ja tapahtumia kaiken ikäisille. 1980-luvun puolivälistä alkaen museo on ylläpitänyt kansainvälistä taiteilijaresidenssiä. Kesäisin museossa voi nauttia kahvin ja Nelimarkka-leivoksen valoisassa Café de Nelimarkassa tai käydä ympäri vuoden ostoksilla Neljän markan putiikissa. Museosta voi varata ryhmälleen räätälöidyn
opastuskierroksen tai työpajan. Nelimarkka-museon toimintaan kuuluvat museon läheisyydessä sijaitseva Villa Nelimarkka sekä Alvar Aallon suunnittelema Villa Väinölä Alajärven keskustassa.

Nelimarkka-museo on avoinna ympäri vuoden.

Lue lisää Nelimarkka-museosta ja Villa Väinölästä

Muuratsalon koetalo

Muuratsalon koetalo, Alvar ja Elissa Aallon kesähuvila, sijaitsee Muuratsalon saaren länsirannalla Pohjois-Päijänteellä. Koetalon tontilla sijaitsevat kesähuvila, puuvaja ja savusauna. Koetalo sijaitsee kauniilla paikalla Päijänteen rantakalliolla, mutta kuitenkin metsän suojassa.

Koetalo muodostuu päärakennuksesta (1952–54) ja vierashuonesiivestä (1953). Päärakennuksen L-muoto ja muuriaiheet sulkevat sisäänsä sisäpihan, joka aukeaa etelään ja länteen. Valkoiseksi slammattu ja maalattu julkisivu muuttuu sisäpihalla punatiiliseksi. Pation sydämen muodostaa avoin tulisija pihan keskellä.

Savusauna sijaitsee rantapoukamassa. Luonnonkivien varaan rakennetussa hirsisaunassa on turvekatto. Sisätilassa on löylyhuoneen lisäksi pieni pukuhuone. Elissa Aalto laati saunan työpiirustukset Alvar Aallon luonnosten pohjalta.

Lue lisää rakennuksen arkkitehtuurista Alvar Aalto -säätiön sivuilta

Erottajan paviljonki

Väestösuojan sisäänkäynniksi suunniteltu pieni rakennus sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingin ydinkeskustassa. Lähellä Akateemista kirjakauppaa sijaitseva Erottajan paviljonki on Aallon tuotannossa kuriositeetti, joka muistuttaa yhdestä Helsingin keskustaa koskeneesta laajemmasta ja toteutumattomaksi jääneestä suunnitelmasta. Erottajan paviljongin historia liittyy sota-ajan vaiheisiin. Helsingin kaupunki järjesti vuonna 1941 arkkitehtuurikilpailun, joka koski Erottajan mäen alle rakennettavan väestönsuojan ympäristön järjestelyä. Kutsukilpailun tehtävänä oli suunnitella suojan sisäänkäynti, jonka yhteyteen sai sijoittaa ”mukavuuslaitoksia, virvoitusjuoma-, sanomalehti- ja puhelinkioskeja”. Samalla tuli suunnitella Erottajan alueen uusi liikennejärjestely. Aallon arkkitehtitoimisto voitti kilpailun ehdotuksella nimellä “Hurra för den lilla skillnaden”. Erottajan paviljonki onkin yksi varhaisimpia Aallon Helsinkiin suunnittelemia rakennuksia.

Sotatilan vuoksi Aallon alkuperäinen suunnitelma jäi toteuttamatta, ja paikalle suunniteltiin ja rakennettiin aluksi vain väliaikaiseksi tarkoitettu puinen rakennelma portaineen. Lopulta nykyinen paviljonki rakennettiin vasta vuonna 1951. Toteutunut paviljonki poikkeaa kilpailuehdotuksesta huomattavasti koska Aalto halusi muokata suunnitelmiaan. Aallon toimiston osuus rakennuksesta on paviljongin maanpäällinen osa sekä sen portaikko. Helsingin kaupungin rakennustoimisto suunnitteli paviljongin maanpinnan alapuolella sijaitsevat tilat. Aallon suunnittelemat uudet liikennejärjestelyt jäivät myös toteutumatta.

Erottajan paviljonki on kaupunkikuvassa miltei huomaamaton vaatimattomuudessaan, mutta se on pienikokoinen mestariteos. Paviljongin julkisivussa käytetyt materiaalit kuten pronssi ja graniitti ovat arvokkaita. Rakennuksessa on myös pronssisia yksityiskohtia kuten sen ulkoseinää kiertävä käsijohde, ikkunaprofiilit sekä ulko-ovet. Paviljongin seinät ovat osaksi lasia, koska Aalto todennäköisesti koki läpinäkyvän rakennuksen olevan liikenteen kannalta turvallisempi.

Erottajan paviljonkia on muuteltu useasti sen valmistumisen jälkeen. Muun muassa rakennuksen alkuperäiset lasiset ilmanvaihtokanavat on muutettu messinkisiksi, kattoikkuna kukkaverkkoineen on poistettu sekä portaikon alkuperäinen punatiililaatta on peitetty. Muutokset ovat valitettavasti osaltaan heikentäneet rakennuksen arkkitehtonista arvoa.